Mun on aina ollut vaikea ymmärtää miksi ihmiset haluavat näihin lättäniin peltolähiöihin. Ne on kaukana keskustoista ja silti rakennettu niin tiiviisti, ettei mitään omaa rauhaa. Käsitän, ehkä, tietynlaisen mukavuuden, lapsille kavereita ja autolle talli ja toiselle katos ja tuliterä keittiö, johon on ite valittu työtasot ja kiertoilmauunin paikka, puhumattakaan kodinhoitohuoneen kätevyydestä mutta siis hei.
Ne talot on niin samannäköisiä, että jos tulis kännissä kotiin niin helposti menis vahingossa naapuriin.
Mutta tällähän ei ole merkitystä, koska kukaan ei koskaan tule kotiin kännissä
ja vaikka tulisikin, niin naapurinkin sohva on kyllä samassa kohtaa olohuonetta joten mikäs siihen uinahtaessa. Kunhan muistaa ottaa kengät pois.
Ja aamulla, kun herää sen naapurin 1,5-vuotiaan möykkään, voi hyvin hiipiä takaterassin kautta ulos ja pihan poikki oman olkkarin sohvalle.
Käy äärimmäisen kätevästi, kun ei ole niitä aitojakaan.
No joo, jos ja kun joku tykkää niin by all means, mun ei tartte, ja todistettavastikin kivoja ihmisiä siellä asuu... (disclaimer). Mutta vaikka kuinka ei pidä tehdä kovin pitkälle vietyjä johtopäätöksiä ihmisen asuinpaikan perusteella, niin kyllä sillä elinympäristöllä vaan ihan oikeastikin on iso vaikutus ajankäyttöön, eli siis ihmisen elämään. Sen verran kun olen peltolähiöelämää tarkkaillut, olen oppinut, että auto on hyvä olla pestynä, nurmikko leikattuna ja voikukat nypittynä tai tulee naapurille sanomista. Palveluja ei ole, julkista liikennettä ei ole, joten on hyvä olla perhekeskeinen yksityisautoilija, jolla ei ole iltamenoja tai kylään haluavia autottomia kavereita. Ja takaterassilla grillataan niiden naapureiden kanssa, koska ne nyt on siinä vieressä ja samassa elämäntilanteessa niin se nyt on vaan tosi kätevää.
No, jokainen valitsee oman vankilansa. Mutta silti, Benropea lainaten: ahdistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti