maanantai 30. kesäkuuta 2014

Aurinkoa sadepäivään: aprikoositorttu

Jossain päin on nyt aprikoosisesonki, enkä malttanut ruokakaupassa kulkea ohi nappaamatta mukaani rasiallista oranssinkeltaisia palleroita. Menekin takaamiseksi (ja allergiaoireiden välttämiseksi!) piti aprikoosit jotenkin kuumentaa, ja aprikoositorttu kuulosti hyvältä vaihtoehdolta.

Tämä torttu oli erittäin helppo ja nopea, kuinkas muutenkaan, varsinkin kun käytin valmista murotaikinaa ja maustettua rahkaa. Tähän sopisi oikein hyvin myös sellainen pehmeämpi kakkumainen piirakkapohja. Ehkä ensi kerralla!

Mantelinen aprikoositorttu

piirakkapohja (kaupan tai itse tehty)
n. 10 kpl aprikooseja
purkillinen sitruunalla ja vaniljalla maustettua rahkaa (voi maustaa myös itse)
2 kananmunaa
n. 2 dl mantelijauhoa
n. 1,5 dl tomusokeria

Laita uuni kuumenemaan n. 220 asteeseen. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle. Sekoita rahka ja yksi muna keskenään, levitä taikinan päälle. Pese ja kuivaa aprikoosit, lohko neljään osaan. Painele palaset nätisti rahkaan ja laita piirakka tällaisenaan uuniin.

 
Valmista tässä välissä mantelikuorrutus: sekoita mantelijauho, tomusokeri ja kananmuna keskenään. Voit lisätä myös tirauksen sitruunamehua. Tavoitteena on löysähkö massa, lisää tarvittaessa jauhoja/sokeria  (oikeat määrät riippuvat kananmunan koosta ja halutusta makeudesta). Kun paistoaikaa on noin 15 min. jäljellä, ota piirakka uunista ja lisää mantelimassa pinnalle. Paista vielä, kunnes pohja on kypsä ja kuorrute saanut hiukan väriä.


Syödään sellaisenaan tai vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa. Herkkua!

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Sitä sun tätä

Yhtäkkiä kesä on täällä. En vastusta, en etenkään syreenejä enkä linnunlaulua. Hyttysiä vastustan vähän, ne puolestaan rakastavat minua.


Töiden puolesta on välillä ollut mahdollisuus kiireettömiin aamuihin, niin kuin nytkin. Luksusta.

Toivotaan terveyttä, rakkautta ja rahaa, sekä aikaa nauttia niistä. 
 
En muita mistä tuo on, mutta aika kohdilleen menee. Rahaa tarvitaan sen verran, ettei sitä tarvitse liikaa miettiä. Nyt kun ohjelmaa on riittänyt joka illalle, osaa levotonkin sielu arvostaa aikaa. Jotain olen oppinut: vapaa-ajan kynnyksellä alan vanhaan malliin tehdä päässäni työlistaa, mutta jostain piipittää pian ääni: ei tarvi kaikkea tänään, ehtii huomennakin. Olen kuunnellut sitä, ja hyvin on ehtinyt.
 
Tavaranvähennysprojekti etenee hitaasti mutta kuitenkin, tänään aion kärrätä kymmenisen kirjaa kirjaston vaihtohyllyyn. Lisäksi yritän eutanoida naurettavan rumaa huonekasvia, johon minulle on mitä ilmeisimmin muodostunut yllättävän voimakas tunneside. Nyt se odottaa eteisessä kompostiin joutumista, kun tahallinen kuivuuteen tappaminen epäonnistui tahattoman hellämielisyyden takia.
 
 
 
Lisäksi olen vakavasti hurahtanut Joel Haahtelan romaaneihin (tai pienoisromaaneihin, miten sen nyt ottaa). Niissä kiehtoo sekä kieli että tarinat, niiden ihmishahmot. Kirjoja on ilmestynyt kymmenisen kappaletta, joista olen nyt lukenut kuusi. Joel, kirjoita pian lisää!