maanantai 5. toukokuuta 2014

Kodeista ja siisteydestä

Viime viikolla pääsin näkemään toisten koteja ns. luonnontilassaan kaksin kappalein. Yleensä en kiinnitä huomiota saati arvioi kyläpaikan siisteystilannetta, mutta nämä kaksi edustivat niin kahta ääripäätä, ettei voinut olla huomioimatta. (Lähtökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä, että jos vierailla ei ole muuta tekemistä kuin tutkailla pölypallojen määrää ja laatua, niin ensi kerralla kutsutaan parempia vieraita...)

Ensimmäisessä kyläpaikassa emäntä pahoitteli taloa esitellessään, kuinka sängyn koristetyynyt eivät olleet paikoillaan (vaan pinossa tuolilla sängyn vieressä); ei ollut siivottu koska ei tiedetty vieraiden tulosta. Minusta siellä oli siistimpää kuin useimmissa kodeissa siivouksen jälkeen. Mainittakoon vielä, että tämä huippusiisti koti ei ole tyyliltään tai tavaramäärältään mitenkään minimalistinen, asukkaat vain ovat ilmeisen järjestelmällisiä ja jaksavat siivota. :)

Tultuani kotiin tajusin, että yksi oman tavaranvähennysprojektini suurimmista motivaattoreista on itse asiassa toive siitä, että koti pysyisi siistimpänä vähemmällä siivoamisella. Siisteys on mukavaa, siivoaminen ei. Minun "siivoamiseni" onkin useimmiten lähinnä tavaroiden järjestelyä, ei oikeaa siivoamista. Erityisesti vihaan pölyjen pyyhkimistä (kauhea vaiva, ja kolmen päivän päästä on taas samannäköistä.) 

Siisteyden ylläpitämisen helpottumisesta on jo pienenpieniä merkkejä: tavarat tuntuvat pysyvän entistä paremmin paikoillaan, ja tyhjiltä lipastonkansilta minäkin jaksan joskus pyyhkiä pölyt. Tavaraa pitäisi kuitenkin olla todella vähän, jotta varsinainen siivous helpottuisi riittävästi. Vähemmän huonekaluja ja sitä rataa. Saapa nähdä, päästäänkö meillä koskaan niin pitkälle.

Märehdin aikani kotini tavaran ja pölyn määrää, mutta viikon toinen kyläily asetti murheeni perspektiiviin. Kunnon poikamiesboksi, josta oli hankala löytää istumapaikkaa tai sohvapöydältä laskutilaa juomalasille. Jotenkin tosi vapauttavaa. :) Kotiintullessa näytti varsin puhtaalta ja avaralta!