The Tiger's Wife

Tämä kuva esittää uutta kirjahyllyäni sekä viimeksi lukemaani kirjaa The Tiger's Wife, jonka suomennoksesta oli arvostelu tämän päivän Turun Sanomissa. Heti alkuun on sanottava, että tämä oli yksi parhaista pitkään aikaan lukemistani kirjoista!



Itse luin kirjan alkukielellä eli englanniksi, ja ansiokkaan sisällön lisäksi huomioni kiinnittyi sen kielenkäyttöön, soljuvaan selkeyteen ja jonkinlaiseen runollisuuteen. En tiedä, millainen käännös on, mutta Erkki Kanervan arviossa ei tätä aspektia mainittu lainkaan. Kanerva myös pitää tiikerin vaimon tarinaa kirjan tarinoista heikoimpana; minusta se oli ahdistavassa pahaenteisyydessäänkin todella kiehtovasti rakennettu kertomus takapajuisen pikkukylän vaiheista. Todella taitava kertoja ja sanaakäyttäjä joka tapauksessa, nyt voi vain toivoa, että lisää yhtä laadukasta tuotantoa on tulossa lisää (mieluiten pinokaupalla!).

Kirjahyllyt puolestaan ovat Swedesen Librin halpoja elloslaisia kopioita, mutta puolustuksekseni sanottakoon, että alkuperäiset olisivat olleet tilaan liian korkeat (ja hinnaltaan yli 8-kertaiset, krhm). Erinomainen ratkaisu kuitenkin seinälle, johon ei saanut tavallisia kirjahyllyjä puolen metrin korkeudessa kulkevien vesijohtojen takia.

Nämä ihanuudet Turun torilta viikonlopun kunniaksi kahdella eurolla...

... kuten nämäkin. Mahdollisesti tämän kaupungin paras paikka.

Blue Congo ja paistettua turskaa kermakastikkeessa

Television kymmenistä kokkiohjelmista viihdyttävin on FST:llä YLE Femillä pyörivä Mat med bröderna Price (Veljesten keittiössä). Viimeksi veljekset valmistivat mm. perunamuussia upean siniliiloista Blue Congo -perunoista. Pakkohan niitä sitten oli ostaa, kun sattumalta törmäsin ruokakaupassa näiden komistusten suomalaisserkkuihin. Vastaväriperiaatteella otin kaveriksi oranssinkeltaista bataattia.

Pestyt ja lohkotut perunat pääsivät uuniin sellaisinaan, bataatit mausteisen öljykylvyn kautta. Annoin perunoille vartin etumatkan, koska bataatit tunnetusti kypsyvät ihan hetkessä.

Pääosaa esittivät tuoreet turskafileet. Paistoin pannussa voi-öljyseoksessa, kaverina paistui yksi viipaloitu valkosipulinkynsi. Mausteina suola, rouhittu mustapippuri (maltillinen määrä) ja sitruunamehu (paljon). Pikkuiset kalafileet kypsyivät parissa minuutissa.


öljyä, chiliä, kurkumaa, merisuolaa

  

Ongittuani kypsät kalapalat pannulta valmistin paistoliemeen harvinaisen onnistuneen kastikkeen: muutama rkl (täysjyvä-)vehnäjauhoa, lisää sitruunamehua, kalaliemijauhetta ja 2 dl kermaa. Täysjyväjauhoista tuli kastikkeeseen mukavan viljainen maku, jyvät ja muut sattumat siivilöin pois.

Bataattikeitto revisited

Viimeksi hämmästelin, miten bataattikeitto voi olla niin hyvää, vaikkei siinä olisi mausteita ollenkaan. Tässä versiossa on sitten mausteita senkin edestä, mutta lopputulos on kuitenkin tasapainoinen ja rauhallinen. Tulisuuden aste riippuu tietysti ihan käytetyn chilin laadusta ja määrästä, kehotan laittamaan reippaasti koska iso määrä mietoja juureksia sekä kookosmaito hillitsevät tulisuutta tehokkaasti.

Mausteinen bataattikeitto (4-5 annosta)

loraus öljyä
n. 1 tl chilijauhetta, kurkumaa, currya, paprikaa, kanelia
yhteensä n. 1 kg bataattia ja perunaa (esim. 1 iso bataatti ja 3 keskikokoista perunaa)
1 litra vettä + asianmukainen määrä kasvisliemijauhetta tai -kuutioita
1/2 limetin mehu
suolaa maun mukaan
(pari rkl kookosjauhoa)
(pari rkl hunajaa)
2 dl kookosmaitoa

Kuori ja lohko perunat ja bataatit. Kuumenna mausteita kattilan pohjalla öljyssä, kunnes keittiössäsi vallitsee itämainen basaaritunnelma (tjsp), älä käräytä mustaksi kuitenkaan. Napsauta vedenkeitin päälle (jos on), lisää juureskuutiot kattilaan ja pyörittele hetki mauste-öljyseoksessa. Lisää vesi ja kasvisliemiainekset, jätä kiehumaan. Kun juurekset ovat kypsiä, soseuta keitto sauvasekoittimella. (Jos laitat hunajaa ja/tai kookosjauhetta, ennen soseutusta on hyvä hetki.) Lopuksi lisää limettimehu, kookosmaito ja suolaa tarpeen mukaan.

Laitoin päähänpistosta hunajaa, vaikka keitto on aika makeaa muutenkin. Kookosjauheen tehtävä on parantaa ravintoarvoja (eli lisätä kuitua) ja koostumusta (eli sakeuttaa). Molemmat voi vallan mainiosti jättää poiskin.

Söimme kattilallisesta napamme täyteen kahdesti, minkä jälkeen käytin keitonjämät jonkinlaisiin iltapalalettuihin. Niistä tuli vähän riekaleisia, mutta nopeasti ne silti katosivat parempiin suihin. Lettuihin tuli:
bataattikeiton jämät (reilu 2 dl), täysjyvävehnäjauhoja n. 1,5 dl, kananmuna ja ripaus suolaa. Sekoitetaan, annetaan jämäköity hetki ja paistetaan voi-öljyseoksessa. Päälle juustoa, syödään lämpimänä.

Sunnuntai-iltapäivän korjaussarja

Uhkaako viikon rasva- ja suolakiintiö jäädä täyttymättä? Ei hätää, asia korjaantuu hetkessä kätevästi tämän tuhdin piirakan avulla!

Vuohenjuusto-pestopiirakka

Pohja:
125 g voita
jauhoja (graham/vehnä, en mitannut)
0,5 dl vettä
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
 pestoa
200 g vuohenjuustoa
kourallinen kirsikkatomaatteja
1 kananmuna
1 dl kermaa
1 dl juustoraastetta
mustapippuria

Voikuutioihin sekoitetaan riittävä määrä jauhoja, jotta syntyy murumainen seos. Lisätään kylmä vesi ja sekoitetaan nopeasti taikinaksi. Painellaan taikina piirakkavuoan pohjalle. Pohjalle sivellään maltillinen kerros pestoa. Peston päälle asetellaan vuohenjuustoviipaleet ja puolikkaat kirsikkatomaatit (kauniin symmetrisesti, tietenkin). Sekoitetaan muna, kerma ja juustoraaste keskenään ja rouhitaan joukkoon mustapippuria maun mukaan. Kaadetaan seos piirakan päälle, paistetaan 200 asteessa puolisen tuntia.

Huh ja puh!

Viehkoa valoa

Le Case de Cousin Paul -valosarjan onnellinen omistaja ilmoittautuu! Ennustin suuria valinnanvaikeuksia, mutta paikallisen valikoiman suppeus tekikin päätöksenteosta yllättävän helppoa. Tavaratalossa oli tyrkyllä neljä erilaista lajitelmaa 20 pallon laatikoita. Näistä kaksi olivat pirteän monivärisiä,  kaksi taas hillityn vaaleita. Olin tylsimys ja valitsin sen kaikkein haaleimman vaaleimman, valkoista ja vaaleaa ja vähän tummempaa beigeä.

Laatikko sisältää siis 20 lankapäällysteistä palloa sekä 20-lamppuisen rengasvalosarjan, lisäksi kolme varalamppua. Ennen käyttöönottoa on tiedossa luova askarteluhetki: jokaiseen palloon pitää tehdä aukko, josta lamppu pujotetaan sisään. Jos on sitä tyyppiä, voi pallojen keskinäisen järjestyksen pohtimiseen käyttää tovin jos toisenkin.

 

Minitutoriaali lamppujen pujottamiseen: laajenna pallossa olevaa aukkoa n. 1 cm pituisella viillolla johonkin suuntaan. Kynsisakset oli hyvä työskentelyväline. Viilto ei näy mihinkään sitten kun lamppu on paikoillaan, voi leikata reilusti! Lamppu kannattaa työntää palloon hiukan vinosti koukaten. Pallon lytistyminen tässä vaiheessa ei haittaa mitään, koska sen saa sitten suoristettua sisältäpäin lampun kannan avulla. Tuo kuvassa näkyvä rengas jää ulkopuolelle.

Ensiesiintyminen.

Pallojen mallailua kellon ympärille.

Pimeässä ne näyttävät leijuvan seinällä ihan itsestään... ihanat!

Pinaatti, mikä ihana tekosyy

Kurkistaessani jääkaappiin iltapalan toivossa katsoi vihanneslokerosta puoli pussillista pinaatinlehtiä syyttävästi. Sopiva hetki ryhtyä pinaattilettujen tekoon, siis. Ajatus olikin muhinut jossain taustalla jo pidempään, kiitos ruokablogeissa viime aikoina vilahdelleiden lettureseptien. Meillä ei kuitenkaan ollut esim. tavallisia vehnäjauhoja, joten soveltamalla mentiin taas. Halusin tehdä pienen "kahden hengen" taikinan, ettei paistamiseen mene ikuisuuksia. Näistä vähistäkin tuli kuitenkin sen verran tuhteja, että pari lettua jäi yli.

Juustotäytteiset pinaattiletut (5-6 suurta lettua)

100 g tuoretta pinaattia
2 kananmunaa
3 dl jauhoja (käytin 1+2 dl peruna- ja grahamjauhoja)
4 dl maitoa
loraus öljyä
suolaa maun mukaan
15 juustoviipaletta (käytin goudaa)
rasvaa paistamiseen

Nypi pinaateista suurimmat lehtiruodit, huuhtele ja silppua. "Ryöppää" silppu lävikössä kaatamalla päälle vedenkeitillinen kuumaa vettä. Jätä valumaan. Sekoita taikina: ensin munat, sitten jauhot desi kerrallaan. Lisää välillä maitoa sen verran että saat kaikki jauhot sekoitettua. Kun muna-jauhoseos on tasainen eli möykytön, lisää loput maidot sekä öljy, suola ja pinaatti.

Paista tarpeeksi kuumalla pannulla isoja lettuja. Aina kääntämisen jälkeen lisää muutama juustoviipale letun valmiin puolen toiselle puolikkaalle. Kun toinenkin puoli on valmis, käännä lettu kaksinkerroin ja siirrä lautaselle odottelemaan.

Testiryhmä söi nämä vaahterasiirapin ja/tai puolukkahillon kanssa. Molemmat oikein hyviä lisukkeita, mutta suosikiksi nousi puolukka

Synkkä, synkempi, Joyce Carol Oates

Joulukuussa hurahdin kunnolla Joyce Carol Oatesiin. Huh! Oateshan on kirjoittanut hirveästi, mutta häntä on suomennettu vain vähän. Näidenkin kolmen romaanin jälkeen on vielä runsaasti (alkukielistä) luettavaa.

Paletin Oates-putki:
(Kursiivilla päähenkilöiden nimet, että muistan itse mistä kirjasta on kysymys.)

1. Man Crazy (1997) Ingrid Boone
2. Little Bird of Heaven (2009) Krista Diehl, Aaron Kruller
3. My Sister, My Love (2008) Skyler Rampike

Samaa näissä kaikissa kirjoissa on mm. se, että kaikkien juonet seuraavat päähenkilönsä elämää lapsuudesta nuoreksi aikuiseksi asti. Kaikki päähenkilöt myös ovat omassa elämässään jonkun muun heittopusseja, jonkin tragedian uhreja, ja kirjat seuraavat heidän surullista tietään lähtötilanteesta pohjalle ja mahdollisesti  sieltä ylös. Oatesin kirjoihin mahtuu paljon yksinäisyyttä, ajelehtimista, epätoivoa, brutaalia (seksuaalista) väkivaltaa, intohimoa ja toteutumattomia haaveita. Mutta ne on kirjoitettu upeasti ja pitävät otteessaan raskassoutuisuudestaan huolimatta. (Myönnettäköön, että otin My Sister, My Lovesta vähän joululomaa ja lukaisin välissä tuon Hornbyn Juliet, Nakedin.) Jokin viehättää synkissä tarinoissa, ei auta.

EN suosittele ketään lukemaan ensimmäisenä Oatesinaan tuota Man Crazya tai (Black Wateria, sen puoleen) vaan mieluummin vaikka Blondi tai Middle Age: A Romance tai The Falls. Mutta en kyllä pysty esim. katsomaan kauhuleffoja tai trillereitäkään, joten kaipa se on luonnekysymys tämäkin.

Tiiliskivien ystäville: JCO