torstai 18. lokakuuta 2012

Lukupäiväkirjaa lomaviikolta

Jatulintarha

En ole saanut pitkään aikaan luettua oikein mitään. Tai ei ole tullut vastaan mitään oikein sykähdyttävää. Mutta nyt on loma, ulkona sataa jatkuvasti - oiva tilaisuus ottaa vahinko takaisin!
Tähän mennessä luettua:

Miika Nousiainen: Maaninkavaara. Tykkäsin sen verran, että aion lukea myös Vadelmavenepakolaisen ja Metsäjätin. Noista jälkimmäisestä olen kuullut vain kehuja, ensimmäistäkin on kehuttu mutta myös moitittu yhden vitsin kirjaksi. Tässä urheiluhullun mielenmaisemaan paneutuvassa keskimmäisessä teoksessa on vähän samaa. Nousiaisen kielenkäyttö on sujuvaa, ja tarinasta löytyy uskottavaa perhedynamiikan kuvausta ja tilannekomiikkaa. Heikkoudet löytyvät sitten henkilöhahmojen puolelta. Päähenkilön taustoittamatta jättäminen on tietysti kirjailijan valinta, mutta olisi se ollut kiinnostavaa, kun kyseessä on niinkin vinksahtanut hahmo kuin tämän romaanin kestävyysurheiluhullu isä.

Turkka Hautala: Paluu. Luin Hautalan esikoisteoksen Salo silloin, kun se oli Finlandiaehdokkaana. Siitä jäi sellainen "ihan hyvä, muttei mitenkään erityinen" -olotila. Ärsyynnyin ehkä hiukan romaanin rakenteesta, tai olin sattunut lukemaan liian monta näitä usean kertojan näkökulmasta kerrottuja pirstaleisia tarinoita. Uskon kyllä, että esikoisromaani tavoitti palan Saloa, mikä varmaan oli tarkoituskin. Tämä toinen sitten. Pidin siitä paljon enemmän. Isä-poika -tarina kantaa ja on sillä lailla kiinnostava, ettei kirjaa halua jättää kesken. Jotenkin hyvin inhimillinen ja uskottava tarina.

Sara Gruen: Water for Elephants. Tämän ja tähän perustuvan leffan nyt tietävät kaikki, mutta itse törmäsin siihen toista kautta. Lainasin kirjastosta ihan sokkona Gruenin toisen kirjan Ape House, johon tykästyin bonobo-juttujen ja ihmisen ja ihmisapinoiden välisen kanssakäymisen kuvausten takia. Water for Elephants on puitteiltaan kiehtova (Yhdysvaltain 30-luvun lama-ajan junasirkus), tarinaltaan mukaansatempaava ja sillä tavalla visuaalinen ja henkilögallerialtaan värikäs, että sen heti haluaisi nähdä elokuvana. Onneksi leffa on olemassa ja onneksi en nähnyt sitä ennen kirjan lukemista! Nyt pitää odottaa hetki, että tarkimmat yksityiskohdat haihtuvat mielestä ja katsoa elokuva vasta sitten. :)

Seuraavaksi lukulistalla on täälläkin jo hehkuttamani A. L. Kennedyn Indelible Acts.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Sunnuntaipäivän luottopiirakka

Tämä ei kovin helpolla voi mennä pieleen.

Taatusti maukas feta-tonnikalapiirakka

Pohja:

50-100 g voita tai margariinia
purkki maitorahkaa
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
 vehnäjauhoja (muitakin voi laittaa sekaan)

Sulata ja jäähdytä rasva. Sekoita joukkoon maitorahka. Lisää jauhoja sekä nostatusaineet näihin sekoitettuna, kunnes sinulla on kuohkea, kevyt taikina, joka osoittaa kulhon reunasta irtoamisen merkkejä. (En ole mitannut jauhomäärää, mutta vähän on parempi kuin paljon. Ei vaivata, vain sekoitetaan.) Painele taikina vuoan pohjalle ja levitä päälle:

Täytteet:

1 prk (chili-)tonnikalaa
200 g fetajuustoa murennettuna
1-2 tomaattia kuutioituna (vain kiinteät osat, ei siemeniä tai sisuksia)
(mustapippuria, chiliä)
hiukan tuoretta tai kuivattua rosmariinia hienonnettuna
munamaito, jossa 1 muna + n. 0,5 dl maitoa

Paista 200-asteisessa uunissa, kunnes on kypsää. Paistoaika riippuu mm. vuoan koosta ja täytteiden määrästä. Jos reunat uhkaavat ruskistua liikaa, peitä foliolla. Anna vetäytyä tovi ja tarjoile haalean lämpöisenä.

Chilitonnikala sopii tähän kuin nenä päähän, eikä se juuri kaipaa mausteita seurakseen. Eri merkkien versiot ovat hyvin eri vahvuisia, ei välttämättä kannata käyttää sitä kaikkein tulisinta (muistaakseni Pirkan oli ärtsyä). Paitsi jos nimenomaan haluaa :).