sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Musiikin kuuntelusta

On ollut kausia, jolloin olen kuunnellut musiikkia kotona ollessani suunnilleen aina. Sitten on ollut kausia, jolloin olen kulkenut joka paikkaan napit korvilla. Kun aikanani lähdin yhden rinkan taktiikalla vaihtoon, raahasin mukaan 40 cd-levyä ja soittimen, totta kai.

Jostain syystä viimeisen kahden vuoden aikana musiikin kuuntelu on kuitenkin jäänyt. Olen kaivannut sitä, mutta silti jättänyt kuuntelematta.

Välineistä ei ole kiinni. Omistamani laitteet, joiden avulla voi(si)n kuunnella musiikkia:

*stereot
*levysoitin
*tabletti
*kannettava tietokone
*blu-ray + tv
*mp3-soitin
*oma puhelin
*työpuhelin

Omistamani musiikki on lähinnä CD-levyillä, joista iso osa, mutta ei kaikki, on siirretty myös ulkoiselle kovalevylle. Jonkin verran löytyy musiikkitiedostoja, joita en omista missään fyysisessä muodossa. Historian alkuhämäristä on tallella myös nippu LP-levyjä, joiden joukossa muutama tärkeäkin. Sitten on muutama DVD.

Olen pyöritellyt pitkään mielessäni ajatusta CD-levyistä luopumista ja kaiken musiikin siirtämistä ulkoiselle kovalevylle. En osaa päättää. Toisaalta näen levypinot muovisina pölynkerääjinä, joista olisi kiva päästä eroon, toisaalta pidän kansilehdykkää aika tärkeänä osana albumia. Toisaalta olisi hienoa saada kaikki levyt samaan paikkaan, mutta mitä sitten jos se brakaa?  Enkä sitten kuitenkaan saisi ihan kaikkea samaan paikkaan, koska ne LP:t ja DVD:t. Argh.

Päätöstä odotellessa levyt makaavat vaikeasti saavutettavina pahvilaatikoissa olohuoneen sohvan takana ja tiedostot mikä missäkin. Ratkaisu tämäkin.

Taannoisesta hurahduksesta Regina Spektoriin lähti kuitenkin pieni soiva lumipallo pyörimään.

Ostin kaksi Spektorin levyä.
Kuuntelin niitä hiukan töissä, mutta siellä ei ehdi keskittyä.
Musiikin kuuntelu työmatkoilla tms. on nyt jostain syystä ihan no-no, ei huvita.
Kotona en kuunnellut levyjä, koska - no niin: tajusin, että en kuuntele kotona musiikkia, koska ne hiton stereot on väärässä paikassa. Olohuoneessa, eli siellä missä on myös meluavat kodinkoneet (meillä on avokeittiö), televisio ja ennen kaikkea mies, joka kuuntelee usein omia juttujaan kuulokkeilla. Tuntuisi omituiselta laittaa kilpaileva levy soimaan toisen niskan taakse, vaikka hän sanookin ettei häiritse.

Voi pyhä yksinkertaisuus. Suuren oivalluksen tehtyäni siirsin pikkuiset stereoni olohuoneesta makuuhuoneeseen. Ne mahtuivat ihan hyvin kirjahyllyyn, koska poistoja on taas tehty. Valikoin levykokoelmasta parikymmentä levyä ja jätin loput laatikoihin.

Tähän mennessä ratkaisu on toiminut loistavasti. Stereot ovat käden ulottuvilla ja kaiuttimet sopivasti ihan lähellä. Minulle on tyypillistä kuunnella samaa muutaman levyn sykliä kymmeniä kertoja ennen kuin haluan vaihtelua, joten tämä 20 levyn käsikirjasto riittää kyllä pitkään.

Vielä kun keksisi jonkun toimivan kokonaisratkaisun musiikin säilytykseen ja kuunteluun. Sitä odotellessa olen kuitenkin onnellinen tästä yksinkertaisesta siirrosta, joka palautti musiikinkuuntelun kertaheitolla osaksi päiviäni. Kiitos Regina!

Ihan huomaamattomana siellä alahyllyllä!