Revolutionary Road

Loppiaisen kunniaksi lukaisin loppuun tämän. Suomennoksen jälkisanojen mukaan herra Yates on haastattelussa sanonut "epäonnekseen aloittaneensa uransa parhaalla kirjallaan". En voi vielä ottaa kantaa kun en niitä muita ole lukenut, mutta kyllä tämä kieltämättä on aikamoinen romaani, esikoinen tai ei. (Tosin esikoiskirjailijakin oli 35-vuotias ammattikirjoittaja, joten ei se ehkä niin yllättävää ole.)

Tämä on kirjoitettu vuonna 1961 ja siinä ei ole pieniä  fyysistä maailmaa koskevia yksityiskohtia lukuunottamatta mitään ns. vanhentunutta. Peltolähiöitä kasvaa kohisten ympäri Suomeakin, ja ihan vapaaehtoisesti ihmiset niihin tuntuvat muuttavan - samaan aikaan kun eletään suurta yksilöllisyyden ja yksilön elämäntarinan kulta-aikaa. Mystistä.

Kirjassa oli hyvää uskottavat henkilöhahmot, niiden kohtaamiset ja ei-kohtaamiset sekä ennen kaikkea itse tarina. Mistä päästäänkin suureen harmituksen aiheeseeni: olin jo nähnyt elokuvan. Pidin leffasta aikanaan kovasti, mutta se maksoi nyt sen, että
a) tiesin etukäteen miten tarinassa käy ja
b) koko lukukokemus kuvittui mielessäni Kate Winsletin ja Leonardo DiCaprion naamoilla.

Tässä tapauksessa ehkä kohta a) oli pahempi, koska tämä on niitä kirjoja, joissa juonella on väliä. Eikä Winsletin tai DiCaprion naamoissa ole sinänsä mitään vikaa. Omaa tyhmyyttä, en tiennyt että leffa perustuu kirjaan vaan kiinnostuin tästä ihan Kate Winsletin takia (myönnetään).

Toisaalta, hyvin se teksti kantoi vaikka ns. loppuratkaisu olikin tiedossa etukäteen. Ei tullut mieleenkään jättää kesken kun olin kerran sen alulle saanut. Ehkä luen sen vielä alkukielellä viiden vuoden päästä, vaikka suomennoskin oli kyllä mainio (eli ei muistanut lukiessa lukevansa käännöstä). Ehdottomasti täytyy lukea Yatesilta jotain muutakin.