lauantai 30. marraskuuta 2013

Bored to death, cut, mad, and lonely

(Otsikolla en sentään viittaa itseeni, vaikka yllättävän väsynyt eilisen maltillisen juhlinnan jälkeen olenkin.)

Bored to Death on HBO:n sarjoista uusin "löytöni". Löytö lainausmerkeissä vaikkapa siksi, että sarjaa oli tehty kolme kautta ja se oli myös lopetettu ennen kuin sain vainun sen olemassaolosta :-) . No mutta, parempi myöhään jne.

Sarjassa on useampi antisankari, veijarikomedian aineksia ja leppoisa tunnelma. Ja erittäin tarttuva tunnusmusiikki, josta tuo otsikon säekin. Parin päivän tauottoman hyräilyn jälkeen katsoin aiheelliseksi selvittää laulun tekijän, ja yllätyksekseni biisin esittäjän nimen  Coconut Records takaa paljastui pääosan esittäjä itse - Jason Schwartzman. Ja biisin tekijäksi on merkitty Schwartzmanin lisäksi sarjan kirjoittaja Jonathan Ames. Joka on myös lainannut nimensä sarjan päähenkilölle...

Aloin jo epäillä, että Schwarzman ja Ames ovat yksi ja sama henkilö, mutta totesin pian että se on ulkonäöllisistä syistä mahdotonta :-) . Sen sijaan guuglaillessa selvisi, että Ames on seurustellut takavuosien suosikkiartistini Fiona Applen kanssa, ja edelleen se, että Applelta on tullut viime vuonna uusi levy! Pitkän julkaisutauon ja lopettamishuhujen myötä olin jo mielessäni haudannut koko artistin.

Aika kauas eksyin päässä soineen kappaleen selvittämisestä, mutta musiikki on sen verran tärkeä juttu, että arvion lopputuleman varsin onnistuneeksi. Mitäpä hyödyllisempää sitä tekisi harmaan räntäsateisena päivänä...

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Termospullon uusi elämä

Sunnuntaiaamun kunniaksi päätin hyökätä sisältä aivan ruskeaksi pinttyneen terästermarin kimppuun aseinani kiehuvan kuuma vesi ja kidesooda. Soodakiteitä termokseen (sen verran että pohja peittyi), vedenkeittimestä kuumaa vettä termos puolilleen, korkki kiinni ja vimmattua hölskytystä.


Tulos oli kuin ostos-TV:n mainoksesta. Sisäpinta hohtaa kilpaa auringon kanssa (no eipäs nyt liioitella... :)). No mutta, taas tuli todistettua kidesoodan pätevyys. Aiemmin olen putsannut sillä menestyksekkäästi mm. pohjaanpalaneita kattiloita, alunperin ostin soodapussin maalattavan seinän pesua varten... kerrassaan monikäyttöinen aine, siis! Eikä hintakaan päätä huimaa: kilon pussi maksaa näköjään Motonetissa 4,50 €. Oma pussini on nyt puolillaan ja ostin sen ehkä viisi vuotta sitten.


Myös tavallista ruokasoodaa olen käyttänyt menestyksekkäästi lähinnä tiskialtaan puhdistukseen ja kiilloitukseen. Ruokasoodaakin saa isommissa pakkauksissa huomattavasti edullisemmin kuin niitä pikku lieriöitä ostamalla.

En suhtaudu ihan hirveän intohimoisesti pesuaineisiin, mutta toisaalta jos ajattelee itseen ja ympäristöön kohdistuvaa kemikaalikuormaa, niin ehkä pitäisi. Halusin tai en, omat allergiat ja yliherkkyydet ohjaavat tehokkaasti poispäin voimakkaista hajusteista ja ylenpalttisesta kemikaaleilla läträämisestä. Etikasta, soodasta ja sitruunasta ainakin näyttäisi olevan moneksi, ja uskoisin että moni meillä majailevista pesuaineputeleista jää lajinsa viimeiseksi edustajaksi tässä taloudessa (kuten kaakelinpesuaine ja vessänpöntön puhdistusaine). Harmi vaan,  että tällä siivoustahdilla ne kuluvat hi-taas-ti eikä siivousainehyllyyn siis ole tiedossa lisätilaa pitkään aikaan!

Edit: satuin löytämään tällaisen luonnonmukaisen siivouksen niksejä esittelevän blogitekstin. Pääosissa juurikin sooda, etikka ja sitruuna... hyödyllisiä vinkkejä, vaikka blogin esittelyteksti aiheuttaakin minussa pieniä vilunväreitä...

maanantai 18. marraskuuta 2013

Oranssit keitokset: kurpitsakeitto

Tuttavuuteni kurpitsan kanssa on kaikki nämä vuodet rajoittunut koulun keittolassa tarjottavaan kurpitsapikkelssiin, joka onkin ollut makuinhokkieni kärkikastia ihan yhtä kauan. Tästä syystä olen suhtautunut palluraparkaan varsin ennakkoluuloisesti ja välttänyt lähempää tutustumista - kunnes jouduin taannoin vähän niinkuin pakosti syömään kulhollisen kurpitsakeittoa. Ja se oli ihanaa! Joten nyt pursuan vastaherännyttä rakkautta kurpitsaa kohtaan ja tässä sen ensimmäinen osoitus: oma kookoksinen versioni kurpitsakeitosta.

Kuva täältä

Tarvitaan:

Pienehkö kurpitsa (tuollainen kuvassa olevan näköinen)
Pari porkkanaa
Sipuli
Kasvislientä
1 purkki kookosmaitoa
Kurkumaa, currya, muskottipähkinää, chiliä
Suolaa
Hunajaa
Pippuria
Öljyä

Halkaise kurpitsa, kaavi siemenet pois ja leikkaa isoiksi lohkoiksi. Kuori ja paloittele porkkanat. Paahda öljyllä ja pippurilla maustettuja palasia 180-asteisessa uunissa, kunnes kurpitsan hedelmäliha on pehmeää ja helppo kaapia irti kuoresta. (Paahdoin 45 min., koska oli muuta tekemistä. Vähempikin olisi riittänyt, mutta ei siitä haittaakaan ollut!)

Kasvisten paahtuessa kuullota sipulit öljyssä mausteiden kanssa. Minä laitoin kurkumaa reilusti, currya vähän vähemmän ja muskottipähkinää ja chilijauhetta hyvin maltillisesti.

Lisää kasvisliemi, porkkanat ja kurpitsa. Kiehauta ja soseuta sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon kookosmaito, maista ja mausta suolalla, pippurilla ja hunajalla.

Tällaisia keittoja kuvaillaan yleensä adjektiivein samettinen ja lempeä. Koska ruokapöytään oli tiedossa vähän ärhäkämmän ruuan ystäviä, tarjoilin keiton lisukkeena vihreää chilipaprikaa ohuina renkaina. Koristi annokset kauniisti ja jokainen sai ruokaansa kaipaamansa määrän ytyä. Itse jätin chilit tällä kertaa väliin ja nautiskelin vain paahdetun kurpitsan pähkinäisestä mausta.

***

Lisäksi yritin tehdä parmesaanikeksejä ihan todella yksinkertaisella ohjeella. Jätin taikinasta mausteet pois, mutta kierittelin taikinapötköt nätisti toisen jauhetussa rosmariinissa ja toisen mustapippuri-valkosipulijauheessa ennen kekseiksi leikkaamista. Keksit menivät uuniin sievinä nappuloina ja tulivat ulos pellillisenä rasvamössöä, joka ei pysynyt kasassa mitenkään! En ole koskaan kuvitellut itsestäni suuria leipurina, mutta tämä oli jo pohjanoteeraus. Vieläkin nolottaa. :-) Ruokavieraat lohduttivat suloisen ponnekkaasti ja keitto sentään onneksi oli hyvää...

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Kenkäkatselmus

Kenkiä tuntuu aina olevan eteinen täynnä, vaikkei täällä varsinaisia kenkähamstereita asu. Tänään sain aikaiseksi käydä kengät läpi, lähinnä tarkoituksena tutkia talvikenkätilanne ja laittaa liian kesäiset laatikoihin. Katselmuksen saldo oli odotettua parempi.

- Roskiin lähti kolme paria kenkiä (joista yhdet minun) sekä yhdet jumppatossut. Lisäksi töissä odottaa kaksi poisheitettävää kenkäparia.
- Kellariin siirrettiin viisi paria (kaikki miehen harrastuskenkiä) odottamaan tulevaa käyttöä.
- Kierrätykseen viisi paria kenkiä tai sandaaleita (joista neljät minun).
- Yhden parin aion kiikuttaa suutarille kysyäkseni, voiko ne pelastaa.

Aika absurdia, pienissä tiloissa on majaillut 14 paria jalkineita täysin tarpeettomasti. Edes yhtään kovin vaikeaa luopumispäätöstä ei tarvinnut tehdä. Oma lukunsa ovat vielä ne parit, jotka kuvittelen myyväni pois. Niihin en tässä yhteydessä kajonnut lainkaan. (Sivumennen sanoen myynti ei tunnu käytännössä toteutuvan millään, ja alan pikkuhiljaa olla valmis ottamaan taloudellisesti hiukan siipeeni siitä ilosta, että pääsen kamoista eroon ilman myyntiruljanssin vaatimaa vaivaa...)

Menestys kenkien suhteen siivitti vielä yhden ulkoilutakin ja yhden paidankin keräykseen. Sisko huoli kolme kirjaa ja yhdet sukkahousut. Mahtavaa! Ilahduin myös siitä, että taidan oikeasti tarvita yhdet talvikengät. En ole käynyt kaupoilla pitkään aikaan ja kengät ovat mukavimmasta päästä ostettavia. Kai se on tunnustettava, että minussakin asuu pieni shoppailija, joka antaa kuulua itsestään kun ei pitkään aikaan ole päässyt hommiin...