sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Yksinkertaista ruokaa

Luen jonkin verran ravitsemusaiheisia juttuja. Näkemyksiä hyvästä ruokavaliosta riittää, ja osa niistä esitetään varsin ehdottomaan sävyyn. Itse olen näissäkin asioissa lähinnä kohtuullisuuden ja yksinkertaisuuden kannattaja (joskin välillä lähinnä teoreettisesti).  Yksi jonkin dieetin puolestapuhujan esittämä näkemys on jäänyt mieleeni: syö sellaista ruokaa, jonka isoäitisikin tunnistaisi ruuaksi. Tämähän ei ole kovin selkeä määrittely, enkä osaa tarkalleen sanoa, mitä kaikkea yli 20 vuotta sitten kuollut isoäitini (tai isoisoäitini, jos nostetaan rimaa hieman) tunnistaisi tai hyväksyisi ruuaksi. Mutta on hauskaa peilata omia ruokavalintoja tätä ajatusta vasten.


Minulla on jonkinlainen minimalismihenkinen ideaali arkiruoan suhteen. Minusta on ok syödä vain muutamaa asiaa yhdellä aterialla. Vaikkapa kalaa ja porkkanoita ja parsakaalia. Tai kesäkurpitsaa ja tomaattia ja halloumijuustoa. Riisiä tai perunoita keitän ehkä kerran pari vuodessa, niitä saa ihan tarpeeksi ruokalalounailla. Kastikkeitakaan en juuri harrasta, käytän öljyä ja sitruunaa, kermaa ja ranskankermaa.

Tänään tein keittoa, johon tuli neljää eri raaka-ainetta veden lisäksi: kukkakaalia, porkkanaa, sipulia ja sulatejuustoa. En ole varma, tunnistaisiko isoisoäitini viherpippuri-Koskenlaskijaa ruuaksi, mutta itse saan jotain erityistä nautintoa tällaisista lyhyen raaka-ainelistojen ruokalajeista. Tästä tuli myös mukavan väristä, keväisen keltaista.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Oranssi valopilkku

Nyt on kuulemma valokuvatorstain aiheena oranssi, mihin blogin juuria kunnioittaakseni katsoin tarpeelliseksi osallistua. Kas näin:

<

Ihanaa kuplaista oranssia lasia! Kyseessä on Erik Höglundin ruotsalaiselle Boda-lasitehtaalle suunnittelema kannu, jota käytän sekä alkuperäistarkoituksessaan että kukkamaljakkona. Tällä ei ole mitään vaaraa joutua tarpeettomien tavaroiden karsimislistalleni, tällaisia väriläiskiä kaipaan näköpiiriini varsinkin näin talviaikaan.