maanantai 24. kesäkuuta 2013

Neiti Kesäheinänuhan tulinen kukkakaalikeitto



Tämä keitto syntyi tarpeesta hälventää juhannusähkyä sekä päästä eroon samaisten kekkereiden ylijäämistä. Kaupanpäällisiksi sopivan tulinen keitto aukaisi jostain ilmestyneen heinänuhan tukkiman nenäni. Kattilaan laitettiin (tässä järjestyksessä):

1 l vettä
3 perunaa kuorittuna ja pilkottuna
1 pieni kukkakaali pilkottuna
1 (hyvin pieni) punasipuli pilkottuna
1 iso punainen chilipaprika silputtuna
2 kuorittua valkosipulin kynttä
1 yrttiliemikuutio
Puoli pakettia viherpippurisulatejuustoa

Valmistusohje: keitä kasvikset kypsiksi ja soseute keitto sauvasekoittimella.
Ohjeesta riittää neljään maltilliseen annokseen.



Tämä oli oikein mukavan makuinen keitto. Kukkakaali ja chili sopivat hienosti yhteen, vaikka etukäteen epäilin chilin peittävän kukkakaalin maun alleen. Chili myös värjäsi keiton punaiseksi - suuri parannus kukkakaalikeitolle tyypilliseen valjun valkoiseen olemukseen.


sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Sunnuntainen paitakatselmus - paljonko on paljon?

Hetken mielijohteesta (= piti imuroida) päätin tehdä teepaitahyllyn pikakarsinnan. Edellisestä kerrastakaan ei nyt niin tolkuttoman kauan oli, mutta halusin kokeilla, olisiko kehitystä tapahtunut oman pään sisällä niin, että uutta poislaitettavaa kuitenkin löytyisi.

Nämä lähtivät...

No, löytyihän sitä. Hetken mielijohteesta myös laskin sekä poistettavat että säästettävät artikkelit, ja kävi ilmi, että poistokasaan joutui tasan kolmannes vaatteista eli 16 paitaa. Niistä puolet oli kirpparikelpoisia, loput päätyvät luultavasti räteiksi. Karsinta kävi oikein helposti, ja koska vähennettävää löytyi muutenkin, niin jätin suosiolla kaappiin pari paitaa ihan nostalgiasyistä. Lisäksi jätin ns. remonttipaitoja yli tarpeen, samoin urheilupaitoja, mutta niille sentään luultavasti tulee käyttöä jossain vaiheessa.

Olin ja olen tähän noin 10 minuutin kivuttoman pikakatselmuksen lopputulokseen oikein tyytyväinen, mutta täytyy myöntää, että paitojen suuri määrä oli yllätys. Tässä on siis mukana trikoiset topit sekä lyhyt- ja pitkähihaiset t-paidat, henkareilla roikkuu lisää yläosia vaikka kuinka paljon. Pudotus 48 --> 32 on toki oikein hyvä, mutta selvästi on silkkaa toiveajattelua, että minulla ei olisi paljon vaatteita. ;)  Vai paljonko on paljon?

Nämä jäivät.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Kirjailijalöytöjä

Loma antaa vielä odotuttaa itseään, mutta tahti on vähän onneksi jo hidastunut. Välillä löytyy aikaa kunnon lukusessioille, ja mikäs sen parempaa, kun on vaihteeksi löytynyt kirjoja, joita ei millään malttaisikaan laskea käsistään.

Olen ilmeisesti palaamassa lapsuuteni kirjastonkoluamisjärjestykseen, jossa luetaan kirjoja aakkosjärjestyksessä sitä mukaa kun kiinnostavan oloisia tulee vastaan. (Lapsena tosin taisin jossain kohtaa kuvitella lukevani kaikki kirjat, mutta tajusin onneksi luopua tästä aikeesta varsin nopeasti. Ei kaikki kirjat vaan ole kovin hyviä!)

No, tässä oltiin nimistä päätellen selvästi Lionel Shriverin teoksia vailla, mutta niiden puutteessa nappasin mukaan kaksi aiemmin tuntematonta suuruutta: Curtis Sittenfeldin American Wife ja Gary Shteyngartin Super Sad True Love Story.

Näistä American Wife (ja myös tuo toinen, joka piti tietysti heti hakea perään) on todellinen lukuromaani, jos sallitaan tämän kontroversiaalisen termin käyttö. Se on fiktiivinen kertomus, jossa on merkittäviä yhtymäkohtia Laura Bushin ja näin ollen George Bushin elämään. Kansi ja nimi viittaavat monta astetta hömpempään teokseen kuin mistä oikeasti on kysymys. Teos kulkee päähenkilön matkassa nuoresta tytöstä kuusikymppiseksi presidentin vaimoksi, ja kertoo eniten ihmisten päänsisäisistä asioista ja ihmissuhteista. Politiikka ja yhteiskunnalliset asiat ovat tietysti mukana, mutta sivuroolissa. Pidin kirjasta kovasti, se on hyvin rehellinen ja suora  (enkä usko, että kansikuvan valinnut henkilö on lukenut kirjasta sivuakaan).

Super Sad True Love Storyn maailma on jonkin sortin dystopia ainakin Yhdysvaltain osalta. Se ei sinänsä sijoitu välttämättä kovinkaan kauas tulevaisuuteen, mutta esittelre maailman, jossa ihmisten ns. markkina-arvo, ostovoima ja ikuisen nuoruuden tavoittelu ovat kyseenalaistamattomasti tärkeimät asiat ihmisen elämässä. Kukaan ei lue enää kirjoja, ja ihmisiä arviodaan jatkuvasti niin vertaisten kuin järjestelmän taholta.

Minä en ole skifin tai poliittisen/yhteiskuntakriittisen romaanin ylimpiä ystäviä, mutta tässäkin tarinassa on kuitenkin pääpaino otsikon mukaisesti rakkaustarinassa. Ympäröivä maaailma tuo siihen omat mausteensa, ja kirjailija on ollut harvinaisen kekseliäs erinäisissä "uuden järjestyksen" yksityiskohdissa. Tarina ei kuitenkaan ole mitenkään alisteinen maailmanjärjestyksen esittelylle, vaan henkilöhahmot ovat kiinnostavia ja huolella rakennettuja.

Seuraavalla kirjastokäynnillä löysin kummaltakin tekijältä toiset teokset, ja vielä sen Shriverinkin. Kyllä nyt kelpaa! Ja mikä parasta, saan lopuksi palauttaa koko läjän kirjastoon, eikä se jää minun vaivoikseni hyllyä kuormittamaan! Kirjasto <3