sunnuntai 30. elokuuta 2015

Yksinkertaista hyvää: herkullinen kesäkurpitsa-fetapasta

Kesäkurpitsan satokausi on käsillä, joten sen kunniaksi yksi maukas pastaresepti. Sain lahjaksi itse kasvatetun kauniin keltaisen kesäkurpitsan, joka pääsi pian tämän simppelin pastan pääraaka-aineeksi.

Monissa opiskelijaruokaloissa yms. tavataan pilata kesäkurpitsan maku ylikypsentämällä se kitkeräksi vetiseksi mössöksi. Ei ihme, että moni vierastaa koko vihannesta. Kannustan kuitenkin antamaan viattomalle olennolle uuden mahdollisuuden :). Lopputulos on paljon maukkaampi, kun kypsentää kurpitsaa vain maltillisesti.

Kesäkurpitsa-fetapasta (2-3 annosta)

1 keskikokoinen kesäkurpitsa
200 g fetajuustoa
2-3 valkosipulin kynttä
Loraus hyvää oliiviöljyä
Sitruunamehua, suolaa, mustapippuria mausteeksi

Spagettia tai muuta pastaa

Jos kesäkurpitsassa on paksut kuoret, kuori se ensin. Viipaloi esim. juustohöylällä, kuutioi pehmeä keskusta. Laita öljy kasariin kuumenemaan keskilämmölle. Kuori ja pilko valkosipulin kynnet ja kuullota öljyssä. Lisää kesäkurpitsa. Nyt on hyvä hetki laittaa myös spagetti tulille. Kun kesäkurpitsa alkaa osoittaa kypsymisen merkkejä, mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla ja murustele feta joukkoon. Anna muhia miedolla lämmöllä, kunnes spagetti on valmista. Valuta pasta suurpiirteisesti ja sekoita se sitten keitinvesitilkan kanssa kesäkurpitsan joukkoon. Valmista tuli!

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Yksinkertaista hyvää: mämmikouran juustokakku

Törmäsin netissä suuren suosion saavuttaneeseen japanilaiseen videoon, jossa tehdään kolmen raaka-aineen juustokakku. Pitihän ihastuttavan yksinkertaista reseptiä kokeilla!

Kakun raaka-aineet ovat siis kananmuna, valkosuklaa ja tuorejuusto. Valkuaiset vatkataan kovaksi vaahdoksi, toisessa kulhossa sulatetaan suklaa ja sekoitetaan siihen juusto, keltuaiset sekä lopuksi valkuaisvaahto.

Mämmikoura kun olen, tipautin kolmannen keltuaisen suoraan valkuaiskulhoon! Sinne se levisi ja valkuaisvaahto piti unohtaa. Hetken toivuttuani päätin vastoinkäymisestä huolimatta jatkaa kakun tekoa, koskapa munat siinä nyt käyttövalmiina kahdessa kulhossa jo odottivat. Yhdistin keltuaiset valkuaisiin ja vatkasin munat hartaudella vaaleaksi vaahdoksi. Sekoitin taikinan ja paistoin kakun alkuperäisen ohjeen mukaan, ja siitä tuli ihan kelpo! Ei varmasti koostumukseltaan sellainen kuin oli tarkoitus - ohjeessa mainitaan souffle cake ja tämä oli enemmänkin tiiviihkö pehmeä lättynen :). Koostumus oli kuitenkin ihan miellyttävä, ja kakku sekä tuoksui että maistui mukavasti valkosuklaalta.



Ensi kerralla aion kyllä taas yrittää alkuperäistä versiota. Täytynee palata äidin/kotitalousopen oppeihin ja rikkoa munat erikseen erilliseen kulhoon. Olen luopunut ko. tavasta, kun ei ikinä ole tullut pilaantunutta munaa vastaan ja sorminäppäryyskin yleensä on riittänyt tähän hommaan...