sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Ajanhallinnan crash course

Välillä sapettaa kaiken maailman ajanhallintavinkit. Jos aikoo olla mitenkään aikaansaava, on ilmeisesti noustava klo 5 aamuisin (myös viikonloppuisin, koska säännöllinen unirytmi!). Sähköpostit kuuluu lukea 2 kertaa päivässä, siihen ja siihen aikaan, kaupassa käydään kerran viikossa. Maitokaupassa saa käydä vielä uudestaan samalla viikolla. Ynnä monta muuta kovin täsmällistä neuvoa.

Tällaiset ohjeistukset herättävät minussa sisäisen vastalauseiden tulvan. Herätäkseen viideltä pitäisi kai mennä nukkumaan kymmeneltä, joka ilta? Tylsä elämä! Kaupasta saa tuoreempaa tavaraa kun käy useammin, sitäpaitsi torilla tai kauppahallissa käyminen voi olla ihan nautinto, kuka käskee mennä ruuhka-aikaan ahdistavaan automarkettiin? Minun työssäni sähköposti kaksi kertaa päivässä ei vain ole toimiva ratkaisu. Ja niin edelleen.

Ymmärrän kyllä pointit, mutta en pidä tavasta jolla ne esitetään. Keskity siihen mitä teet. Yritä järkeistää elämäsi tylsät rutiinit. Näitä kai näissä yritetään sanoa. (Ajatusta viideltä heräämisen takana en kyllä ymmärrä...)

Koska ollaan kuitenkin merkittävän aiheen parissa, päätin listata omat ajanhallinnan tavoitteeni. Syksyn mittaan voi sitten tehdä väliarviointeja. :)

1) Nuku tarpeeksi (7 tuntia?). Tämä on haasteellista, koska olen sekä ilta- että aamuvirkku, ja lisäksi melko huonouninen. Onneksi työni harvoin vaatii kovin aikaista herätystä. Parannettavaa kyllä on: iltapuuhien sijaan vetkuttelen illat internetin ääressä, mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan...

2) Jotain rajaa siihen surffaamiseen. Kesällä ei ole tällaisia ongelmia. Mutta tiedän vanhastaan, että pimenevät illat ja ne muutamat tunnit töiden, harrastusten ja nukkumaanmenon välissä kuluvat helposti sohvan ja tabletin seurassa. Mikäs siinä, mutta menee välillä vähän tylsämieliseksi. Toisenlaisesta tekemisestä tulee usein kivempi olo. Siis...

3) Enemmän kirjojen lukemista, kirjoittamista, musiikinkuuntelua, iltakävelyjä, kahvilatreffejä, yleistä touhuamista, parisuhdeaikaa ja maratonpuheluja! Ja sitten maltillisesti sitä surffaamista ihan hyvällä omatunnolla.

4) Ruokahuolto kuntoon. Hyviksi havaittuja: jos on aikaa ja energiaa, kannattaa tehdä illalla seuraavaksi päiväksi keittoa tms. Iltapäivisin on hyvä syödä jotain välipalaa. Pakastimessa kannattaa aina olla jotain järkevää syömistä. Sen ruuan ei tarvitse olla mitään aikaavievää ja monimutkaista. Paistettu kalafilee ja höyrytettyjä kasviksia. Salaatti, jossa jotain proteiinia. Munakas. Tortillat tai rieskarullat. Kaikki vartissa valmiita! Tässä on paljon parannettavaa. Jonkinlaista ruokasuunnittelua pitäisi harrastaa, vaikken viikkokauppalaiseksi ajatellutkaan ryhtyä.

5) Työ: tehdään paljon silloin kuin huvittaa ja välttämättömät silloin kuin ei huvita. Ei tehdä viikonloppuisin (kovin usein). Sen sijaan saa hyvinkin pitää tauon iltapäivällä ja jatkaa illalla, jos siltä tuntuu. Jos ja siinä määrin kun on mahdollista, työ kannattaa rytmittää oman vireystilan mukaan. Miksi ihmeessä vääntää iltapäivällä kaksi tuntia jotain, minkä tekisi seuraavana aamuna vartissa paremmin?

Toivelistalla on selvästi paljon elementtejä lomanaikaisesta elämästäni! Tykkään myös työstäni, ja työni aikataulutus on tällä hetkellä harvinaisen joustavaa. Ei pitäisi olla mahdoton yhtälö, siis. Toivottavasti tästä jäi nyt jotain takaraivoon ja ennustus alkaa itse toteuttaa itseään...

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Aurinkoa sadepäivään: aprikoositorttu

Jossain päin on nyt aprikoosisesonki, enkä malttanut ruokakaupassa kulkea ohi nappaamatta mukaani rasiallista oranssinkeltaisia palleroita. Menekin takaamiseksi (ja allergiaoireiden välttämiseksi!) piti aprikoosit jotenkin kuumentaa, ja aprikoositorttu kuulosti hyvältä vaihtoehdolta.

Tämä torttu oli erittäin helppo ja nopea, kuinkas muutenkaan, varsinkin kun käytin valmista murotaikinaa ja maustettua rahkaa. Tähän sopisi oikein hyvin myös sellainen pehmeämpi kakkumainen piirakkapohja. Ehkä ensi kerralla!

Mantelinen aprikoositorttu

piirakkapohja (kaupan tai itse tehty)
n. 10 kpl aprikooseja
purkillinen sitruunalla ja vaniljalla maustettua rahkaa (voi maustaa myös itse)
2 kananmunaa
n. 2 dl mantelijauhoa
n. 1,5 dl tomusokeria

Laita uuni kuumenemaan n. 220 asteeseen. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle. Sekoita rahka ja yksi muna keskenään, levitä taikinan päälle. Pese ja kuivaa aprikoosit, lohko neljään osaan. Painele palaset nätisti rahkaan ja laita piirakka tällaisenaan uuniin.

 
Valmista tässä välissä mantelikuorrutus: sekoita mantelijauho, tomusokeri ja kananmuna keskenään. Voit lisätä myös tirauksen sitruunamehua. Tavoitteena on löysähkö massa, lisää tarvittaessa jauhoja/sokeria  (oikeat määrät riippuvat kananmunan koosta ja halutusta makeudesta). Kun paistoaikaa on noin 15 min. jäljellä, ota piirakka uunista ja lisää mantelimassa pinnalle. Paista vielä, kunnes pohja on kypsä ja kuorrute saanut hiukan väriä.


Syödään sellaisenaan tai vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa. Herkkua!

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Sitä sun tätä

Yhtäkkiä kesä on täällä. En vastusta, en etenkään syreenejä enkä linnunlaulua. Hyttysiä vastustan vähän, ne puolestaan rakastavat minua.


Töiden puolesta on välillä ollut mahdollisuus kiireettömiin aamuihin, niin kuin nytkin. Luksusta.

Toivotaan terveyttä, rakkautta ja rahaa, sekä aikaa nauttia niistä. 
 
En muita mistä tuo on, mutta aika kohdilleen menee. Rahaa tarvitaan sen verran, ettei sitä tarvitse liikaa miettiä. Nyt kun ohjelmaa on riittänyt joka illalle, osaa levotonkin sielu arvostaa aikaa. Jotain olen oppinut: vapaa-ajan kynnyksellä alan vanhaan malliin tehdä päässäni työlistaa, mutta jostain piipittää pian ääni: ei tarvi kaikkea tänään, ehtii huomennakin. Olen kuunnellut sitä, ja hyvin on ehtinyt.
 
Tavaranvähennysprojekti etenee hitaasti mutta kuitenkin, tänään aion kärrätä kymmenisen kirjaa kirjaston vaihtohyllyyn. Lisäksi yritän eutanoida naurettavan rumaa huonekasvia, johon minulle on mitä ilmeisimmin muodostunut yllättävän voimakas tunneside. Nyt se odottaa eteisessä kompostiin joutumista, kun tahallinen kuivuuteen tappaminen epäonnistui tahattoman hellämielisyyden takia.
 
 
 
Lisäksi olen vakavasti hurahtanut Joel Haahtelan romaaneihin (tai pienoisromaaneihin, miten sen nyt ottaa). Niissä kiehtoo sekä kieli että tarinat, niiden ihmishahmot. Kirjoja on ilmestynyt kymmenisen kappaletta, joista olen nyt lukenut kuusi. Joel, kirjoita pian lisää!
 

maanantai 5. toukokuuta 2014

Kodeista ja siisteydestä

Viime viikolla pääsin näkemään toisten koteja ns. luonnontilassaan kaksin kappalein. Yleensä en kiinnitä huomiota saati arvioi kyläpaikan siisteystilannetta, mutta nämä kaksi edustivat niin kahta ääripäätä, ettei voinut olla huomioimatta. (Lähtökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä, että jos vierailla ei ole muuta tekemistä kuin tutkailla pölypallojen määrää ja laatua, niin ensi kerralla kutsutaan parempia vieraita...)

Ensimmäisessä kyläpaikassa emäntä pahoitteli taloa esitellessään, kuinka sängyn koristetyynyt eivät olleet paikoillaan (vaan pinossa tuolilla sängyn vieressä); ei ollut siivottu koska ei tiedetty vieraiden tulosta. Minusta siellä oli siistimpää kuin useimmissa kodeissa siivouksen jälkeen. Mainittakoon vielä, että tämä huippusiisti koti ei ole tyyliltään tai tavaramäärältään mitenkään minimalistinen, asukkaat vain ovat ilmeisen järjestelmällisiä ja jaksavat siivota. :)

Tultuani kotiin tajusin, että yksi oman tavaranvähennysprojektini suurimmista motivaattoreista on itse asiassa toive siitä, että koti pysyisi siistimpänä vähemmällä siivoamisella. Siisteys on mukavaa, siivoaminen ei. Minun "siivoamiseni" onkin useimmiten lähinnä tavaroiden järjestelyä, ei oikeaa siivoamista. Erityisesti vihaan pölyjen pyyhkimistä (kauhea vaiva, ja kolmen päivän päästä on taas samannäköistä.) 

Siisteyden ylläpitämisen helpottumisesta on jo pienenpieniä merkkejä: tavarat tuntuvat pysyvän entistä paremmin paikoillaan, ja tyhjiltä lipastonkansilta minäkin jaksan joskus pyyhkiä pölyt. Tavaraa pitäisi kuitenkin olla todella vähän, jotta varsinainen siivous helpottuisi riittävästi. Vähemmän huonekaluja ja sitä rataa. Saapa nähdä, päästäänkö meillä koskaan niin pitkälle.

Märehdin aikani kotini tavaran ja pölyn määrää, mutta viikon toinen kyläily asetti murheeni perspektiiviin. Kunnon poikamiesboksi, josta oli hankala löytää istumapaikkaa tai sohvapöydältä laskutilaa juomalasille. Jotenkin tosi vapauttavaa. :) Kotiintullessa näytti varsin puhtaalta ja avaralta!

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Nopeaa ja helppoa: paistettua parsaa ja pinaattipastaa

Olen aina ollut vihreän tankoparsan ystävä, mutta suhde on kohonnut uusiin sfääreihin sen jälkeen kun tajusin, ettei parsaa tarvitse keittää. Paistettu parsa on paljon parempaa! Valmistaminen on hyvin suoraviivaista ja nopeaa, tähän mainioon alkuruokaan tai lisukkeeseen menee 10-15 minuuttia:

Vihreää parsaa pannulla

Parsat huuhdellaan ja kantaosat katkotaan pois käsin (rapsakka parsa katkeaa taivutettaessa just sopivasta kohdasta). Pannuun rasvaa, itse laitan oliiviöljyä ja voita, ja paistellaan välillä käännellen jokunen minuutti. Parsa on valmis kun se on kauttaaltan muuttunut kauniin syvän vihreäksi, kovempi paistolämpötila antaa ruskean paistojäljen jos sellaista haluaa. Mausteeksi hienoa merisuolaa ja puolen sitruunan mehu. Annoksen voi kruunata ripottelemalla päälle parmesaanilastuja tai muuta maukasta kovaa juustoa.

Saman annoksen voi hyvin valmistaa myös uunissa n. 200 asteessa (tässäkin tapauksessa juusto lisätään vasta loppuvaiheessa). Pääni sisäinen energiansäästäjä ei salli minun lämmittää uunia vain 10 minuutin parsakeikan takia, mutta toki jos uunille on samalla kertaa muutakin käyttöä.



Eilen meillä parsaa seurasi homejuusto-pinaattipasta, jonka raaka-aineluettelo on sekin mukavan lyhyt.

Pinaattipasta

N. 200 g pastaa, esim. fusillia
N. 150 g. pakastepinaattia
Aurajuustoa yksi kolmio
Reilu desi kermaa

Lisäksi öljyä paistamiseen, suolaa ja mustapippuria mausteeksi.

Valmista kastike: sulata pakastepinaatti öljytilkassa ja lisää sitten palasteltu aurajuusto ja tilkka kermaa. Anna juuston sulaa miedolla lämmöllä välillä sekoitellen, lisää tarvittaessa kermaa. Mausta mustapippurilla ja ota pannu sivuun odottamaan. Keitä pastaa kevyesti suolalla maustetussa vedessä, jätä hieman raa'aksi. Kaada keitinvesi pois ja sekoita pasta kastikkeen joukkoon. Muhittele hetki kannen alla, jotta pasta ehtii kypsyä ja oikein imaista kastikkeen itseensä. Valmis!

Pinaattipastaa on helppo varioida lisäämällä joukkoon kypsää kalaa, paistettuja sieniä, juustokuutioita tms.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Pohjaton vaatekaappi

Pakkasin eilen kertyneet poistovaatepinot kasseihin (5 kpl) ja kasasin ne eteiseen odottamaan poisviemistä. Seurasi suunnilleen seuraavanlainen sananvaihto:

Mies: Mistä nämä tulee?
Paletti: Meidän vaatekaapista.
M: Kaikki! Eikä se ole vieläkään tyhjä! Miten se on edes mahdollista?
P: Niinpä.

Miehen ihmetys on perusteltua. Kuinkahan mones poistosatsi viimeiseen pariin vuoteen on kyseessä? Lähtötilanne ei ollut määrällisesti mahdoton, ainakin pidän sinnikkäästi kiinni käsityksestä, jonka mukaan en ole koskaan omistanut kovin paljon vaatteita. Ehkä itsepetokseni on täydellinen, tai sitten olen vain valinnut vertailukohtani huolellisesti. (Ei ole kovin vaikeaa bongata tuttavapiiristä henkilöitä, joihin verrattuna on itse kohtuullisuuden ruumiillistuma :-)) .

Toinen merkittävä seikka on tietysti se, etten ole lakannut ostamasta uusia vaatteita. En tiedä olenko edes vähentänyt. Minulla on aika hämärä käsitys omasta ostokäyttäytymisestäni. Halpisrättien ostamisen lopetin jo vuosia sitten, mutta toisaalta en ehkä ennen osannut heittää epäonnistuneita ostoksia pois. Lievä yritys panostaa laatuun ei valitettavasti vähentänyt hutiostosten määrää - kalliimmista virhevalinnoista on vain ollut henkisesti hankalampaa luopua.

Nyttemmin yritän kuitenkin ennen ostopäätöksen tekoa miettiä ihan tosissani, tulisiko vaate oikeasti käyttöön. Tärkeimmät kysymykset näyttäisivät olevan: Istuuko vaate kunnolla? Minkä muun vaatteen kanssa sitä voi käyttää? Hyvän mielen vaatekaapin ja monen muun lähteen ansiosta osaan nykyään entistä paremmin arvioida, sopiiko jokin vaatekappale ylleni ja vaatekaappiini. Selkeitä parannuksia entiseen on jo havaittavissa: vaatekaapistani löytyy enemmän sopivaa päällepantavaa, eikä vaatteita tarvitse enää repiä ulos tai sulloa sisään. Katsokaa vaikka:

Todistusaineistokuva. Tilaa vaatekaapissa!
Olisikohan joku päivä mahdollista päästä tilanteeseen, jossa vaatekaapin sisältö mahtuisi viiteen muovikassiin?

lauantai 22. helmikuuta 2014

“Most days I wish I was a British pound coin instead of an African girl.”

Taannoin haeskelin matkalukemista lentokentän pokkarikioskista. Takakansitekstejä välttelen, koska niissä saatetaan tehdä ikäviä juonipaljastuksia, tai niiden kirjoittaja ei ole lukenut tai ainakaan ymmärtänyt kyseistä teosta ollenkaan. Tein siis valintani hyväksi havaitulla tavalla: kirjan ensimmäisen tekstikappaleen perusteella. Tällä kertaa valinta osui aivan nappiin.

Chris Cleaven romaani The Other Hand alkaa otsikon lauseella. Erinomainen ensimmäinen lause, sanoisin. Erinomaista on myös tarina, henkilöt, juonenkuljetus, kieli, eikä kannessakaan ole mitään vikaa. Nimessä ehkä on jonkun mielestä ollut, koska teos on julkaistu Pohjois-Amerikassa nimellä Little Bee päähenkilönsä mukaan. Suosittelen kaikille, ja itselleni suosittelen myös Cleaven muiden teosten lukemista.


Nyt tässä nettiä penkoessani kävi ilmi, etten taaskaan ole ihan ensimmäinen tämän romaanin ansiot huomannut lukija... minua ennen ehti mm. Nicole Kidman, joka tuottaa ja esittää toista pääosaa ilmeisesti tänä vuonna ilmestyvässä kirjan filmatisoinnissa. Menee katselulistalle ehdottomasti!

tiistai 11. helmikuuta 2014

Helpot tarjottavat illanistujaisiin

Järjestin illanistujaiset hieman lyhyellä varoajalla. Lähdimme kauppaan puoli kahdelta ja ensimmäinen vieras saapui kuudelta, joten aikaa noin 8 hengen tarjoilujen valmistamiseen ei ollut mitenkään liikaa. Hiukan lisähaastetta kaupassa aiheutti pyrkimys laktoosittomuuteen, kun piti lueskella tuoteselosteita suurella hartaudella. Hienosti kyllä löytyi kaikki tarvitut maitotuotteet laktoosittomina, jopa Philadelphia-juusto!

Valmisteluprosessi sujui niin mutkattomasti, että päätin oikein kirjata ylös tämän helpon mutta herkullisen menyyn. Suuri osa tarjottavista tuli valmiina kaupasta ja lopuissakin oikaisin käyttämällä valmiita piirakkapohjia, juustoraastetta, kypsää lohta yms. mikä toki nosti hieman kauppalaskun loppusummaa mutta toi myös kaivatun ajansäästön. Yhteensä kahdeksan henkeä ruokittiin siis näillä (ja meille kahdelle jäi runsaasti rääppiäisiä):



Nälkään:
Lohi-purjosipulipiirakka
Pinaatti-fetapiirakka
Salaatti (jossa kahta eri salaattia, kirsikkatomaatteja, sokeriherneitä sekä paahdettuja pinjansiemeniä ja cashew-pähkinöitä, oliiviöljyä ja sitruunamehua)
***
Kahvin kanssa:
Juustokakkua (tämä kakku ilman piparkakkumaustetta)
Pikkuleipiä
***
Loppuillan naposteltavat:
Juustotarjotin (7 erilaista juustoa, näistä osa luonnollisesti laktoosia sisältäviä.)
Leipää (ruispatonkia ja ciabattaa)
Keksejä (kolmen sorttisia suolakeksejä)
Viinirypäleitä
Cantaloupe-melonia

Juomaksi tarjolle vettä, viiniä ja muita juomia siltä väliltä.

Valmisteluiden marssijärjestys oli luonnollisesti: juustokakku, piirakat, salaatti. Loput sekalaiset hommat kuten leivän leikkaamisen pystyi hyvin hoitelemaan myöhemmin vieraiden viihdyttämisen ohella.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Materia ei tee onnelliseksi...

...mutta kyllä se joskus voi suuresti ilostuttaa. Hyvän mielen vaatekaapilta sopii odottaa konkreettisesti elämää hyödyttäviä vinkkejä, noilta muilta sitten sitä muuta.


Pulkkisen kirjan kansi on nätti, lunastaa paikkansa joka kirjapinon päällimmäisenä!


Nyt on haasteena lähinnä saada päätettyä, mihin näistä tarttuisi ensimmäisenä. Nähtäväksi jää myös, raaskinko pistää näitä luettuani eteenpäin.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Best of the best jouluinen juustokakku

Joulunpyhien aikaan tarvittiin jälkiruokaa, ja luumurahka- ja joulutorttukiintiön tultua täyteen päädyin juustokakkuun.

Halusin tehdä ns. uunittoman version, joka olisi myös liivatteeton. Päädyin testaamaan Lunni leipoo -blogista löytämääni simppeliä ohjetta (ilmeisesti alunperin Nigella  Lawsonin resepti) pienin muutoksin. Joulun kunniaksi laitoin keksipohjaan hiukan piparkakkumaustetta, ja koristelin kakun kauniin punaisilla granaattiomenan siemenillä. Kermaa tuli hieman aiottua vähemmän, koska yksi kermapurkki katosi täpötäyteen jääkaappiin :).

Kuvaa ei valitettavasti ole, mutta Edit: nyt on Muutaman tunnin jääkaappihyydyttelyn jälkeen kakku pysyi kauniisti kasassa ja maistui ihan taivaalliselta! Teen ihan taatusti uudestaan. Tätä on myös jatkossa helppo varioida tilaisuuden ja mielialan mukaan.


Tämä ohje on kaksinkertainen alkuperäiseen verrattuna, ei lopu ihan heti kesken. (Tosin loppui sitten kuitenkin, mutta se nyt vaan oli hyvää.)

Jouluinen juustokakku (ilman liivatetta)

Pohja:
250 g Digestive-keksejä
150 g voita
n. 2 tl piparkakkumaustetta

Täyte:
600 g Philadelphia-juustoa
3 rkl sitruunamehua
2 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
500 ml kuohukermaa (laitoin vain 330 ml, hyvää tuli silti)

Koristeeksi:
Yhden granaattiomenan siemenet

Murskaa keksit, sekoita joukkuun piparkakkumauste ja sitten sula voi. Painele irtopohjavuoan pohjalle ja laita vuoka kylmään odottamaan.
Notkista tuorejuusto sitruunamehun avulla ja lisää sokerit. Vaahdota kerma erikseen ja yhdistä sitten kermavaahto juusto-sokeriseokseen hellävaraisesti sekoittaen. Laita jääkaappiin hyytymään ainakin muutaman tunnin ajaksi.
Kakku kannattaa koristella vasta juuri ennen tarjoilua, jotteivät mahdollisesti rikkoutuneet granaattiomenan siemenet värjää kakun pintaa rumasti. Siemenien irroitus sen sijaan kannattaa tehdä hyvissä ajoin, koska se on aikaavievää ja potentiaalisesti suttaista puuhaa. Siemenet säilyvät mainiosti pidempäänkin vaikka pakasterasiassa jääkaapissa h-hetkeen asti.

Granaattiomenan siemenien irroitukseen löytyy kaikenlaista vinkkiä, itse leikkaan kannasta pienen palan veitsellä ja hoidan loput käsin.Tällöin siemenet eivät juuri rikkoudu ja homma pysyy siistinä.

Mahtava, yksinkertainen ohje, kiitos Lunni ja Nigella :).


Pilkku-Nallen uudenvuodentervehdys

Saanko esitellä: hyvän mielen lähettiläs Pilkku-Nalle.

 
 
Tämä sympaattinen otus saa jatkossa toimittaa ensipupun virkaa eräälle pikkuneidille. Uskon sen sopivan tehtäväänsä hyvin, koska se on värikäs (eli vastasyntynytkin näkee sen) ja helposti raajoistaan tartuttavissa.
 
 
 
Pilkku-Nallella on pullea vatsa, ilmeikkäät kasvot ja reteä olemus. Valmistaja on  taivassalolainen Johanna K. Design, joka kertoo sivuillaan käyttävänsä tuotteissaan 80-prosenttisesti kierrätysmateriaaleja.
 

Minun ja Pilkku-Nallen tiet kohtasivat Vanhan suurtorin joulumarkkinoilla. Aina ilo ostaa paikallisten pienyrittäjien tuotteita tai palveluja!