lauantai 22. lokakuuta 2011

Kuinka tyynyliinan tuijottamisesta tuli kiehtova harrastus


Symmetria on kiehtovaa. Käsitteenäkin symmetrisyys on aika vinkeä: jokainen jollain tavalla ymmärtää ja tunnistaakin sen, mutta harvapa sitä osaa varsinaisesti kuitenkaan määritellä. No, jos nyt sitten sattumoisin osaakin, näyttää maailma jonkin verran erilaiselta kuin ilman tätä tietoa.

Katsotaan kuvan kankaan kuviota. Symmetrinen? Kyllä, mutta miten? Symmetriassa on kysymys siitä, että kuvio säilyy muuttumattomana jossain ns. isometrisessä kuvauksessa. [Isometrinen kuvaus puolestaan on funktio, joka kuvaa jokaisen tason pisteen toiseksi pisteeksi siten, että kaikkien pisteiden väliset etäisyydet säilyvät ennallaan. Mutta ei siitä sen enempää.] Nämä kuvaukset ovat joko siirtoja, kiertoja tai liukupeilauksia tai näiden yhdistelmiä.

Osa kiertopisteistä.

Tästä kuviosta löytyy runsaasti kiertopisteitä: kaikki siniset pallukat sekä vaaleanpunaiset kukkakuvioiden keskustat (kuvassa mustat ympyrät). Kuviota voi kiertää minkä tahansa kiertopisteen ympäri 90, 180, 270 tai 360 astetta, ja se pysyy ennallaan. Aina kahden kiertopisteen puolivälissä, jokaisen pinkin alueen keskustassa, on myös kiertopiste (siniset neliöt), jonka ympäri kuviota voi kiertää 180 astetta eli puoliympyrän verran.
Voidaan myös siirtää kuviota sivulle tai viistoon kahden samanvärisen kiertopisteen välisen matkan verran.

Osa symmetria-akseleista.
Symmetria-akseleitakin on riittämiin: sinisten kiertopisteiden läpi kulkevat suorat vaaka- ja pystysuunnassa. Vaaleanpunaisten kiertopisteiden läpi kulkevat suorat vaaka- ja pystysuunnassa. Lisäksi vuorotellen sinisen ja vaaleanpunaisen kiertopisteen läpi diagonaalisesti kulkevat suorat. Kuvion voi peilata minkä tahansa akselin suhteen.

Kuvio edustaa yhtä seitsemästätoista mahdollisesta tasokuvioiden symmetrialuokasta (wallpaper groups). Niitä kun opettelee, alkaa rumemmastakin tapetista tai kankaasta löytyä ihan uudenlaista mielenkiintoa!

Kiitokset PiP Studion tyynyliinalle poseerauksesta!

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Dirt Music

Aína yhtä ihanaa löytää ihan vahingossa uusi kirjallinen ihastus! Tällä kertaa hän on nimeltään Tim Winton. Riemuani ei mitenkään vähennä se, että esim. parista Booker-ehdokkuudesta päätellen moni muu on löytänyt tämän australialaisen ennen minua. Australia onkin jäänyt kirjallisella kartallani vähän pimentoon, nyt saatiin tätäkin epäkohtaa hiukan oikaistua. Satunnaisotannalla poimin tuon otsíkossa mainitun teoksen kirjastosta matkaani, luin ja pidin. Sanavarastoni puutteellisuus tuli kyllä surullisen selväksi paikoitellen kalastus- ja luontoaiheisen tekstin parissa, mutta sisu ei antanut periksi vaihtaa suomennettuun versioon. Jo pelkässä nimessä (Maantiemusiikkia) on jo niiin paljon lost in translation  että ei vaan pysty. Jos yrittäisin kirjoittaa jonkinlaista arvostelua tms., siinä mainittaisiin sanat maa, muistot, musiikki, ihmisyys, rakkaus, yksinäisyys. Ja monta muuta. Onneksi en aio edes yrittää. Yöpöydällä odottelee seuraava opus: Breath. Kiitos taas kirjastolaitokselle, olet kaikista instituutioista sydäntäni lähinnä!  <3.