torstai 30. huhtikuuta 2015

Nuudelien comeback

Siitä on lähemmäs 20 vuotta, kun löysin nuudelikeitot. YumYum - kuka muistaa? Sittemmin tämä edullinen eines vakiintui opiskelijan ruokavalioon. Vaihtelun vuoksi saatoin tuunata keittoja kasviksilla ja katkaravuilla tai tehdä jonkinsortin vokkia, mutta ilmeisesti jossain vaiheessa elämää saturaatiopiste saavutettiin ja nuudelit putosivat pois ruokalistalta. Asiaan varmasti vaikutti lisääntynyt ravitsemustietoisuuskin - pikanuudelithan sisältävät lähinnä vehnäjauhoa ja suolaa.

Monta vuotta kesti, ennen kuin tajuntani tavoitti sen ajatuksen, että nuudeleita valmistetaan muistakin aineista kuin vehnäjauhoista. Riisinuudelit ovat aina kuulostaneet jotenkin epäilyttävältä, lasinuudeleista en ollut kuullutkaan, ennen kuin tässä talvella söin niitä herkullisen tulisen alkusalaatin muodossa thairavintolassa. Ilahduin suuresti, kun selvisi, että lasinuudelit valmistetaan mung-pavuista! Kerrassaan kunniallinen raaka-aine vehnäjauhoihin verrattuna, ainakin noin ajatuksen tasolla.

Hamstrasin kaupasta kumpaakin "uutta" nuudelilaatua, ja muutamien kokkauskokeilujen perusteella olen kovin tykästynyt molempiin! Riisinuudelini ovat litteitä ja leveitä, lasinuudelit ohuenohutta nauhaa. Molemmat valmistetaan liottamalla muutama minuutti kuumassa vedessä, sitten huuhtelu ja siinä se. Lasinuudelit varsinkin turpoavat hurjasti, tavallisen pikanuudelipaketin kokoisesta kuiva-annoksesta tuli ainakin neljä annosta.

Netistä löytyi vaikka kuinka paljon hyvänkuuloisia japanilaisia ja thaireseptejä, joista olen ottanut vaikutteita omiin (tuskin enää minkäänmaalaista keittiötä edustaviin) sovelluksiini.

Sen opin, että kastike on tärkeä. Se sekoitetaan öljystä, riisiviinietikasta, soijastachilitahnasta ja hunajasta. Usein resepteissä suositellaan pähkinäöljyä, mutta sen puutteessa olen käyttänyt oliiviöljyä ja lisännyt sitten ruokaan seesaminsiemeniä. Soijana olen käyttänyt teriakisoijaa ja chilitahnana Shirachaa. Ainesten suhteet oman maun mukaan, ohjeetkin vaihtelevat suuresti. Kastike on hyvä sekoittaa heti aluksi ja jättää tasoittumaan. 
 

 

Kasvikset ovat valikoituneet vihanneslaatikon tarjonnan perusteella: porkkanaa, paprikaa, kurkkua, herkkusieniä, tomaattia, lehtikaalia... ei kaikkia kerrallaan vaan pari kolme ainesta riittää hyvin. Tyypillisesti nuudeliresepteissä kovat kasvikset neuvotaan pilkkomaan ohuiksi tikuiksi ja muut sopiviksi suupaloiksi.
 
Aluksi paistetaan öljyssä miedolla lämmöllä chiliä (tuoretta tai hiutaleita), valkosipulia ja inkivääriä. Parin minuutin päästä lisätään murskattuja cashew-pähkinöitä ja lopuksi seesaminsiemenet. Seos kaavitaan pannulta talteen, lisätään lämpöä ja öljyä ja paistetaan seuraavaksi kasvikset. Tässä välissä voi valmistaa nuudelit ja huuhtelun jälkeen sekoittaa ne sekä paistettu chilimössö valmiiksi kastikkeen joukkoon. Katkaravut lisätään pannulle kun kasvikset alkavat kypsyä.
Tässä versiossa porkkanaa, lehtikaalia ja muutama herkkusieni.
 

Kun kasvikset ovat valmiit ja ravut sulaneet, sekoitetaan joukkoon nuudelit ja lämmitetään. Valmis!
Vaikka tässä on muutama valmistusvaihe, ruoka on oikeasti tosi simppeli ja nopeatekoinen ja maultaan huomattavan hienostunut verrattuna opiskeluaikojen nuudelivirityksiin :). Nuudelit ovat tehneet comebackin!
 
 

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Vaatekaapin värisuora

Reilu vuosi sitten lueskelin Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappia niin kuin kaikki muutkin. Pidin silloin jossain määrin hankalana ajatusta oman tyylin määrittämisestä. Mallit, materiaalit, leikkaukset, värit... näitä tuntuu olevan helpompi määrittää negaation kautta: ei akryyliä, ei laatikkomaisia yläosia, ei puhtaan valkoista jne. Osasin nimetä joitain yleisiä vaatevärejäni (mustan ja harmaan lisäksi), mutta en nähnyt garderoobini värimaailmassa mitään selkeää linjaa.

Tämä tuli mieleeni kun eilen viikkasin trikoopaitojani pyykkinarulta kaappiin.

 
Ja tänään taas, kun pakkasin paksuimpia talvihuiveja laatikkoon.





Sanoisin, että aika lailla samasta väripaletista nämä näyttäisivät olevan, harmaalla taitettuja sävyjä. (Paitojen väreihin on kuvassa jostain syystä ilmaantunut tuollainen neonhehku, jota niissä ei luonnossa ole.) Tykkään monenlaisista väreistä, en oikein ymmärrä lempivärin käsitettä - sehän riippuu ihan siitä, mistä puhutaan. Astiat ja kukat ovat ihan eri juttu kuin vaatteet. Mutta näitä kuvia katsellessa voin kyllä jälkiviisaasti todeta, että kirkkaat, puhtaat värisävyt ovat kummasti karsiutuneet vaatekokoelmastani.

Olin hurjan tyytyväinen tästä myöhäissyntyisestä "oivalluksesta". Askel kohti omaa tyyliä tai sen havaitsemista, kenties. Ehkä heti ensi vuonna hoksaan, että kaikissa vaatteissani on samanlainen kaulus tai joku tietty leikkaus ;). Uusia paljastuksia odotellessa!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Bataatin täpärä pelastus: bataattirieskat

Jääkaapissa pyörinyt puolikas bataatti sai kunniakkaan lopun sunnuntain iltapalapöydässämme. Tein rieskantapaisia käsillä olevista aineksista, ja tulos oli sen verran maukas, että päätin kirjata sen ylös tänne blogiin asti.

(Sivuhuomautus: näköjään kirjaan asiat joko blogiin tai en ollenkaan... Monta mukavaa reseptiä ja muuta asiaa on taatusti vaipunut unohdukseen kiitos oman laiskuuteni. No, omapa on menetykseni, yritän ryhdistäytyä!)


Asiaan, eli rieskoihin. Määrät ovat vähän sinnepäin, ei liene tällaisessa reseptissä kovin tarkkaa.

30 grammaa sulatettua, hiukan jäähtynyttä voita
2,5 dl löysähköä bataattisosetta (tämä määrä syntyi puolikkaasta bataatista ja tilkasta keitinvettä)
1,5 dl mantelijauhoa
1 kananmuna
Suolaa hyppysellinen
1 dl juustoraastetta (olisin laittanut jos olisi ollut, nyt meni pussinpohjat eli ehkä 0,5 dl)
2 dl (durum-)vehnäjauhoa, johon on sekoitettu 1 tl ruokasoodaa
+ 0-1 dl vehnäjauhoa

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Sekoita ainekset kulhossa yllä luetellussa järjestyksessä. Lopussa vehnäjauhon määrää säätämällä saa taikinaan sopivan koostumuksen. Taikinan on hyvä olla pehmeää, mutta ei ihan lirua kuitenkaan. Voitele leivinpaperi öljyllä ja muotoile taikinasta haarukan tms. avulla vajaan sentin paksuisia kakkusia. Paista kunnes ovat mukavan täplikkäitä ja pohjakin on saanut väriä, meidän uunilla tähän meni noin 15 min. Voitele kuumat rieskat voilla ja peittele ne hetkeksi liinan alle.

Söin omani kermajuuston ja kurkkuviipaleiden kera, nam!