keskiviikko 29. elokuuta 2012

Lempeät uunijuurekset

Bataatti on lempijuurekseni, koska se on 1) hyvää, 2) oranssia ja 3) nopeasti kypsyvää. Tällainen laiskan kokin viritys syntyi kädenkäänteessä ja pääsi heti osastoon onnenkantamoisia: hyvää ns. oikeaa ruokaa vähäisellä työmäärällä.

Juureksia ja fetaa uunissa

2 perunaa
2 porkkanaa
1 bataatti
200 g fetajuustoa yrttiöljyssä tms. (tai fetaa, öljyä ja yrttejä)
1 oksa tuoretta rosmariinia
(suolaa)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Kuori perunat ja porkkanat ja pilko ne melko pieniksi tikuiksi. Jos haluat nopeasti valmista, voit laittaa kasvistikut tässä vaiheessa vuokaan ja uuniin esikypsymään. Sitten kuori ja pilko bataatti suuremmiksi paloiksi. Lisää uunivuokaan bataattik, feta sekä reiluhko määrä öljyä. (Itse käytin puoli pakettia tavallista fetaa ja yhden paketin fetakuutioita mausteöljyineen). Lisää myös silputtu rosmariini. Sekoita ja palauta vuoka uuniin. Kypsennä, kunnes kasvikset ovat riittävän pehmeitä - kiireiselle kokille riittänee n. 15 lisäminuuttia, jos perunat ovat pieninä paloina ja porkkanat saavat olla al dente :). Pidempi muhimisaika tuottaa tietysti pehmeämmän lopputuloksen, mutta vähemmälläkin tulee lempeää, suolaista ja makeaa. Maistuu sellaisenaan tai vaikka vaalean kalan kaverina.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Ehkä maailman yksinkertaisin kasviskeitto


3 pienehköä porkkanaa ja 1 keskikokoinen kukkakaali pilkotaan kattilaan (porkkanat voi kuoriakin). Päälle kaadetan sen verran vettä, että kasvikset suunnilleen peittyvät. Lisätään 1 luomukasvisliemikuutio (tässä tapauksessa Reformin yrtti) ja keitetään kasvikset kypsiksi. Loppuvaiheessa lisätään vielä palasina 2/3 pakettia viherpippuri-koskenlaskijaa sekaan sulamaan. Soseutetaan. Syödään.

Meillä soseuttaminen jäi aika puolitiehen, koska sauvasekoitin oli  outoa kyllä hajonnut itsestään kaapissa. Tuloksena ollut puolisosekeitto sattumineen oli oikeastaan ihan miellyttävää. (Palaneen muovin kärystä ei voi sanoa samaa. Yh.)

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Kennedyn sukupuun kaukaisempi haara


Kesän paras kirjallinen löytö: A. L. Kennedy. Kennedyn kielenkäyttö on ihan mahtavaa eikä tarinankuljetuksessakaan ole moitittavaa. Miten joku voi kirjoittaa mahdottoman tarinan niin uskottavasti (So I am Glad)? Tai surullisen tarinan niin hauskasti JA surullisesti (Paradise)? (Käyttäisin ehkä jopa termiä elämänmakuinen, ellei se olisi kaikessa latteudessaan välteltävien listalla...)  Jollain tavalla tulee välähdyksittäin mieleen toinen suosikkini Lionel Shriver.

Onneksi näitä on vielä lisää.

Jonkin sortin hibiskus. Sopii hyvin blogin värimaailmaan.