sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Lisää hyvää luettavaa?

Tai katsottavaa tahi kuunneltavaa?  Turussa on ainakin yksi levykauppa, jossa voi luetella myyjälle muutaman lempiartistin tai -bändin nimen ja saada niiden perusteella ehdotuksia uusista tai itselle vielä tuntemattomista artisteista, joiden tuotannosta todennäköisesti tykkäisi.

Aina ja kaikkialla, varsinkaan kotona, ei ole saatavilla näin osaavaa henkilökohtaista palvelua. Hyvä korvike on silloin Gnod - Global Network of Dreams. Se on jännä tekoälysovellus, josta voi hakea ideoita tutustumisen arvoisista artisteista, kirjoista ja elokuvista. Nämä alasovellukset tunnetaan myös nimillä Gnoosic, Gnooks ja Gnovies.

Käyttöliittymiä on useampia, niistä oma suosikkini on "kartta" (Map of Music/Map of Literature/Movie Map). Sovellukseen syötetään vaikkapa kirjailijan nimi, ja Gnod näyttää jonkinlaisen relaatiokartan, jonka keskiössä annettu nimi on. Ympärillä lilluu sitten muita kirjailijoiden nimiä, ja nimien välinen etäisyys kertoo, kuinka todennäköisesti syttämästään kirjailijasta pitävä lukija pitää myös tästä toisesta. Mitä pienempi etäisyys, sen suurempi todennäköisyys, siis. Etäisyydet lasketaan kävijöiltä kerätyn datan perusteella. Kävijöitä on parisataatuhatta kuukausittain, joten dataakin kertyy ihan mukavasti. Systeemi adaptoituu automaattisesti, siksi nimet kartassa eivät pysy paikoillaan vaan leijailevat hauskasti ympäriinsä. Nimeä klikkaamalla saa näkyviin uuden kartan, jossa on keskiössä uusi valittu kirjailija.

Kokeillaan! Laitetaan tyrkylle Zadie Smith.
- Ihan likellä Kazuo Ishiguro. Oi kyllä.
- Lähistöllä Hanif Kureishi, Siri Hustvedt, Martin Amis, Ian McEwan, Doris Lessing, Yann Martel, Evelyn Waugh. Kyllä vaan.
- Vähän kauempana Salman Rushdie, Arundhati Roy, Joyce Carol Oates. Kyllä.
- Liepeillä mm. Virginia Woolf ja John Irving. Kelpaa.
- Michel Huellebecqistä en tykkää, vaikka tyypin nimi komeilee ihan Smithin kyljessä. Ei.

Tuttujen nimien lisäksi kartalta löytyy tietysti paljon tuntemattomia. Niitä sopii kokeilla, jos kirjastoreissulla joskus omat ideat loppuvat tai pitää ostaa lahja tai valita elokuva. Koska etäisyydet tosiaan muuttuvat lakkaamatta, niitä ei kannata kovin tarkkaan tulkita, pikemminkin kaikkia samalle kartalle päässeitä nimiä voi pitää suosituksina.

Gnod on saksalaisen Marek Gibneyn projekti. Systeemi ei ole täydellinen, mutta idea on loistava ja toteutus riittävän hyvä ollakseen viihdyttävä ja hyödyllinenkin. Tykkään.

Sama kartta hetken kuluttua. Tilanne on taas ehtinyt muuttua aika paljon.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Me loves Colin Firth

Kuva
Kauan sitten ihastuin Ylpeys ja ennakkoluulo -sarjan Mr. Darcyyn (herkässä iässä kun olin). Sittemmin jouduin kohtaamaan väitteen, jonka mukaan Mr. Darcy on, ei vain naimisissa Elizabethin kanssa, vaan tyystin satuolento. Tämä otti koville, mutta kieltämisen, raivon, voimattomuuden, vihan ja lopulta hyväksynnän kautta kykenin käsittelemään asian ja kanavoimaan rakkauteni hahmoon Mr. Darcyn takana. Niinpä halusin nähdä Kuninkaan puhe -leffan, koska siinä on kaksi tuntia Colin Firthiä, oscareista viis. Se tavallinen tarina, siis.


Kuva
Kuninkaan puhe. Aah. Suosittelen, suosittelen. Vaikka rakkauteni Firthiin mahdollisesti saikin alkunsa miehen kyvystä tuijottaa synkeästi kulmakarvojensa alta (mykän epätoivon vallassa), on jatkumon varmistanut sellainen tekijä kuin näyttelemisen taito. Firthin Yrjö on lamaantunut, kiivas, sinnikäs mies, jonka tarinaan oli helppo tempautua mukaan heti alusta. Kuinkahan monta sataa tuntia puheopetusta vaaditaan vakuuttavan änkytyksen oppimiseksi? Firth ei ole lintsannut. Kerronnan kaari oli hyvä ja näkökulma rajattu riittävän kapeaksi. Kuningashuoneen kuohunta ja toisen maailmansodan syttyminen muodostivat henkilökohtaisen tarinan taustan, elokuva ei yrittänyt haukata liian suurta palaa.

Ei yhtään silmiinpistävän huonoa roolitusta/roolisuoritusta. Brittien tähtinäyttelijäkaarti taitaa olla aika suppea, koska Ylpeys ja ennakkoluulo -sarjan näyttelijöistä paikalla olivat Firthin lisäksi ainakin Jennifer Ehle (Elizabeth) sekä David Bamber (limainen sukulaispastori Collins). Churchillin hahmo, kuka lie, oli erittäin hauska.

Ei päppärää-elokuvamusiikkia, jota kuulee nykyään niin samankaltaisena leffasta toiseen, että ihmettelee, kuinka joku vaivautuu ilmoittautumaan säveltäjäksi. Vaan Mozartia, Beethovenia ja sen sellaista laatutavaraa, tuttua sekin, mutta oikeaa musiikkia ja oikeissa kohdissa. Tosin siitä Beethovenin 7. sinfonian yhden osan käytöstä pitäisi aina varoittaa etukäteen, ettei vahingossa laita leffareissulle ripsiväriä. Sitäpaitsi tässä on nyt menty kohta vuorokausi samalla soundtrackillä... voittaa toki esim. Killing Me Softlyn ja California Dreamingin, joilla myös on tapana pesiytyä pyytämättä korvieni väliin päiväkausiksi. Tässäpä tämä, puikoissa maestro Bernstein.

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Harmaa arki?

Ei se kovin harmaata ole. (Sitäpaitsi harmaa on kaunis väri.)

Lajitunnistusta vaille jäänyt huonekasvini innostui kukkimaan.
TS:n jutun mukaan multaporkkanoiden käsittely on laitoskeittiöissä kielletty.
Kello on seinällä ja sanoo tik-tak. Kovaa.
Rakkauteni unkarilaista paprikaa kohtaan on jotain suurta.
Samoin rakkauteni viiniä ja kauniita viinilaseja kohtaan.
Bataattikeittoa on taas syöty.
Korussa täydellinen turkoosi.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Lunastettuja lupauksia 3/3

Musta kissa tuli taloon! Hyvinkin pysyvästi, koska kiinnitys tapahtui kaksikomponenttiliiman avulla. Lasikuitutapetti hylkii tehokkaasti kaikkia vähemmän voimallisia ratkaisuja. Kisulin saapumiseen päättyy nopeasta ja kätevästä nettitilaamisesta kertova saaga. Viiden viikon, useiden sähköpostien ja kahden postireissun jälkeen tilaaja on tyytyväinen sekä valmistajan että myyjän toimintaan, muttei aio ihan heti ottaa uusiksi. Ei ainakaan ennenkuin se kellokin saadaan seinälle :-).


Kevään merkit

Pihapiirin varpuset ovat sekaisin. Ohjelmassa uskaliasta muodostelmalentoa ja moniäänisesti soiva pensasaita.
Peltikatto tarjoaa erikoistehosteet puuskaiselle tuulelle: vonkunaa, kuminaa ja rysähdyksiä (joiden jälkeen tarkistetaan ikkunasta, ettei kukaan makaa jälkakäytävällä lumikasan alla).
Huonekasvit ovat heränneet henkiin ja kukkia pitää saada. On se, kevät.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Amerikkalaista sisua, Coenin veljesten ihailua ja IMDb:n kaikkivoipaisuus

Enpä olisi uskonut, että koskaan voisin tykätä westernistä eli lännenelokuvasta eli leffasta, jossa on miehiä, hevosia ja cowboyhattuja, käyttäydytään omituisesti (lähinnä typerästi ja väkivaltaisesti) ja ammuskellaan koko ajan. Coenin veljesten True Grit täytti kaikki nämä tunnusmerkit mutta minäpä pidin kovasti! Sen kummemmin analysoimatta arvelen, että asiaan vaikuttivat lähinnä mahtavat päähenkilöhahmot ja niiden roolitukset (Jeff Bridges, Matt Damon, Hailee Steinfeld) sekä riittävän yksinkertainen juonikuvio (toisille on leffajuonien seuraaminen syystä ja toisesta haastavampaa kuin toisille). Paikka paikoin oli havaittavissa lajityypin parodiaa, mutta kokonaisuutena leffa kuitenkin oli ihan rehellinen western.

Coenin veljekset ovat toki saaneet minut aiemmin fanittamaan mm. vankilapakoelokuvaa (O Brother, Where Art Thou) ja film noir -leffaa (The Man Who Wasn't There), joten tavallaan tämäkin oli ihan odotettavissa. Myös Fargo ja Big Lebowski olivat mielestäni oikeinkin hyviä, enkä ole mielipiteineni yksin, jos IMDb:n pisteytyksiä on uskominen. Tämä on sinänsä poikkeuksellista, esim. IMDb:n Top-listan viidentenä komeilevan Pulp Fictionin katsominen on jäänyt yritykseksi akuutin nukahtamisen seurauksena. Kolmesti.

Ehkä uskallan seuraavaksi katsoa jopa yltiöväkivaltaiseksi kuvaillun No Country For Old Menin. Sinänsä kiinnostavaa, että tämän leffan lukija-arvostelujen varianssi on todella suuri, arvosanoiksi on annettu 1-2 tai sitten 8-10. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvia on toki huomattavasti enemmän, koska keskiarvo on 8,3.

Ps. Kyllä, uskon orjallisesti IMDb:n pisteytyksen oikeellisuuteen. Suunnilleen näin: yli 7.7 --> kannattaa katsoa, alle 6.8 --> ei kannata katsoa.
Pps. Kieltäydyn käyttämästä suositusten mukaista muotoa pisteitys. Joku raja!

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Musta aika revisited

Kerroin aiemmin epäonnisesta Laskowsky Designin kellotilauksestani madeby.fi -sivuston kautta. Ettei tulisi mustamaalattua ketään turhanpäiten, kerrottakoon nyt, että 2/3 luvatuista hyvitystoimenpiteistä on kuin onkin toteutunut. Sain 10 % hinnasta palautuksena, ja eilen hain postista kirjattuna kirjeenä (ja tällä kertaa aika hyvin pakattuna) lähetetyn uuden koneiston. Koneiston vaihtaminen ja viisarien siirtäminen oli helppoa, ja kello on nyt tikittänyt moitteettomasti tunnin verran. Tosin veikkaan, että melko kuuluva tikitys juurikin saattaa herättää tiettyjen ääniherkkien henkilöiden ärtymyksen, missä tapauksessa kellon paristo poistetaan ja tapahtuu näennäinen paluu lähtöruutuun. Todellisuudessa rikkinäinen kello ja ehjä mutta paristoton kello ovat toki täysin eri asioita :-).

PS. Jos joku tietää, miten Bloggerin saa tavuttamaan/ymmärtämään tavumerkkejä (tai tietää, ettei se onnistu), niin ohjeita otetaan kiitollisuudella vastaan!