maanantai 27. toukokuuta 2013

Digitaalinen kaaos ja paniikki

Vielä muutama kuukausi sitten kirjoittelin näitäkin tekstejä raskaalla läppärillä, joka kaikesta päätellen käytti 90 prosenttia energiankulutuksestaan lämmön ja hurinan tuottamiseen. Akunkesto oli noin 2 minuuttia. Sitten siirryin käyttämään tällaista kivaa kymmentuumaista android-tablettia, joka ei inahdakaan, ei kuumene, ja akunkestokin lasketaan tunneissa. Tällainen tabletti ei ole työkalu, eikä sitä sellaisena kannata yrittää käyttää, mutta ns. viihdekäytössä se on ollut mainio.

Ainut todella kiusallinen vaiva liittyy bloggeriin, joka ei suostu lataamaan kuvia blogiin. Kaikki menee protokollan mukaan, mutta lataamisilmoituksesta huolimatta mitään ei koskaan tapahdu. Se on ärsyttävää, ja moni postaus on jäänyt tämän vuoksi tekemättä. En oikein tiedä miksi, kuvani ovat laadultaan mitä ovat eivätkä yleensä mitenkään merkittävässä osassa postausta ajatellen. Mutta minusta on kivaa, että jokaisen tekstin lomassa olisi ainakin yksi kuva (vaikka ihan sujuvasti luen täysin kuvattomiakin blogeja). Impulssi tulla kirjoittamaan ylös jokin onnistunut resepti, luettu kirja tai edistysaskel tavaranraivauksessa kuolee nopeasti, kun muistan etten saa kuvia lisättyä. Laitteesta toiseen siirtymisen myötä kävi taas ilmi kaaos, joka vallitsee digitaalisen omaisuuteni puolella. Kuvia siellä sun täällä, osittain samoja kansioita monessa paikassa, työjutut arkistoitu milloin milläkin logiikalla...

Tämä digitaalinen kaaos itse asiassa häiritsee minua jo huomattavasti enemmän kuin paperipinot mapeissa (no kyllä nekin, jos asiaa alkaa oikein miettiä). Näiden järjestäminen ja pelastaminen vanhalta koneelta käy epämiellyttävästä työstä; asioista on vaikea saada kokonaiskäsitystä ja joka välissä pitää odotella, kun vanha kone miettii omiaan. Lisäksi sillä on taipumus jossain vaiheessa hyytyä kesken kaiken, jolloin tiedostonsiirtoprosessi jää kesken.

Luulin jo kertaalleen siirtäneeni kaikki tiedostot turvaan ja tehneeni vanhan hurisijan tarpeettomaksi. Kuinka ollakaan, kaivaessani joitain kuvia ulkoiselta kovalevyltä, huomasin ettei sieltä löytynyt yhtään kuvaa vuoden 2008 jälkeen! Ei edes roskakorista. V*tutus oli niin suuri, etten uskaltanut oikein edes ajatella koko asiaa... onneksi talouden toinen henkilö on valveutuneempi tällaisissa asioissa, ja löysi ohjelman, jolla kuvia saa edelleen pelastettua muistista. Ehkä noin puolet kuvista on vaurioitunut, eikä niitä saa enää auki, mutta olen tässä vaiheessa nöyrän kiitollinen siitä toisesta puolikkaastakin. Harmi vaan että pelastamisprojektikin on edelleen kesken, koska en vaan saa pakotettua itseäni konevanhuksen ääreen päivystämään.

Hyviä, luotettavia digitaalisen materiaalin järjestely- ja arkistointiratkaisuja odotellessa. Ja Bloggerin kuvanlataustoimintoa.