sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Nopeaa ja helppoa: paistettua parsaa ja pinaattipastaa

Olen aina ollut vihreän tankoparsan ystävä, mutta suhde on kohonnut uusiin sfääreihin sen jälkeen kun tajusin, ettei parsaa tarvitse keittää. Paistettu parsa on paljon parempaa! Valmistaminen on hyvin suoraviivaista ja nopeaa, tähän mainioon alkuruokaan tai lisukkeeseen menee 10-15 minuuttia:

Vihreää parsaa pannulla

Parsat huuhdellaan ja kantaosat katkotaan pois käsin (rapsakka parsa katkeaa taivutettaessa just sopivasta kohdasta). Pannuun rasvaa, itse laitan oliiviöljyä ja voita, ja paistellaan välillä käännellen jokunen minuutti. Parsa on valmis kun se on kauttaaltan muuttunut kauniin syvän vihreäksi, kovempi paistolämpötila antaa ruskean paistojäljen jos sellaista haluaa. Mausteeksi hienoa merisuolaa ja puolen sitruunan mehu. Annoksen voi kruunata ripottelemalla päälle parmesaanilastuja tai muuta maukasta kovaa juustoa.

Saman annoksen voi hyvin valmistaa myös uunissa n. 200 asteessa (tässäkin tapauksessa juusto lisätään vasta loppuvaiheessa). Pääni sisäinen energiansäästäjä ei salli minun lämmittää uunia vain 10 minuutin parsakeikan takia, mutta toki jos uunille on samalla kertaa muutakin käyttöä.



Eilen meillä parsaa seurasi homejuusto-pinaattipasta, jonka raaka-aineluettelo on sekin mukavan lyhyt.

Pinaattipasta

N. 200 g pastaa, esim. fusillia
N. 150 g. pakastepinaattia
Aurajuustoa yksi kolmio
Reilu desi kermaa

Lisäksi öljyä paistamiseen, suolaa ja mustapippuria mausteeksi.

Valmista kastike: sulata pakastepinaatti öljytilkassa ja lisää sitten palasteltu aurajuusto ja tilkka kermaa. Anna juuston sulaa miedolla lämmöllä välillä sekoitellen, lisää tarvittaessa kermaa. Mausta mustapippurilla ja ota pannu sivuun odottamaan. Keitä pastaa kevyesti suolalla maustetussa vedessä, jätä hieman raa'aksi. Kaada keitinvesi pois ja sekoita pasta kastikkeen joukkoon. Muhittele hetki kannen alla, jotta pasta ehtii kypsyä ja oikein imaista kastikkeen itseensä. Valmis!

Pinaattipastaa on helppo varioida lisäämällä joukkoon kypsää kalaa, paistettuja sieniä, juustokuutioita tms.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Pohjaton vaatekaappi

Pakkasin eilen kertyneet poistovaatepinot kasseihin (5 kpl) ja kasasin ne eteiseen odottamaan poisviemistä. Seurasi suunnilleen seuraavanlainen sananvaihto:

Mies: Mistä nämä tulee?
Paletti: Meidän vaatekaapista.
M: Kaikki! Eikä se ole vieläkään tyhjä! Miten se on edes mahdollista?
P: Niinpä.

Miehen ihmetys on perusteltua. Kuinkahan mones poistosatsi viimeiseen pariin vuoteen on kyseessä? Lähtötilanne ei ollut määrällisesti mahdoton, ainakin pidän sinnikkäästi kiinni käsityksestä, jonka mukaan en ole koskaan omistanut kovin paljon vaatteita. Ehkä itsepetokseni on täydellinen, tai sitten olen vain valinnut vertailukohtani huolellisesti. (Ei ole kovin vaikeaa bongata tuttavapiiristä henkilöitä, joihin verrattuna on itse kohtuullisuuden ruumiillistuma :-)) .

Toinen merkittävä seikka on tietysti se, etten ole lakannut ostamasta uusia vaatteita. En tiedä olenko edes vähentänyt. Minulla on aika hämärä käsitys omasta ostokäyttäytymisestäni. Halpisrättien ostamisen lopetin jo vuosia sitten, mutta toisaalta en ehkä ennen osannut heittää epäonnistuneita ostoksia pois. Lievä yritys panostaa laatuun ei valitettavasti vähentänyt hutiostosten määrää - kalliimmista virhevalinnoista on vain ollut henkisesti hankalampaa luopua.

Nyttemmin yritän kuitenkin ennen ostopäätöksen tekoa miettiä ihan tosissani, tulisiko vaate oikeasti käyttöön. Tärkeimmät kysymykset näyttäisivät olevan: Istuuko vaate kunnolla? Minkä muun vaatteen kanssa sitä voi käyttää? Hyvän mielen vaatekaapin ja monen muun lähteen ansiosta osaan nykyään entistä paremmin arvioida, sopiiko jokin vaatekappale ylleni ja vaatekaappiini. Selkeitä parannuksia entiseen on jo havaittavissa: vaatekaapistani löytyy enemmän sopivaa päällepantavaa, eikä vaatteita tarvitse enää repiä ulos tai sulloa sisään. Katsokaa vaikka:

Todistusaineistokuva. Tilaa vaatekaapissa!
Olisikohan joku päivä mahdollista päästä tilanteeseen, jossa vaatekaapin sisältö mahtuisi viiteen muovikassiin?