Ravintola Tintå & copycat iskee jälleen

Ehkä viimeisenä turkulaisena vierailin minäkin vihdoin Tintå-ravintolassa. Kivan näköinen ja oloinen paikka, mutta musiikki oli liian kovalla eikä sopinut tyylilajiltaankaan tunnelmaan. (Seuralaisen mukaan aiemmin ei ole ollut meluongelmaa, toivottavasti tämä oli poikkeus.) Muutenhan paikka oli vallan viehättävä, ja erityisesti jakamamme Margherita Extra -pizza oli mahtavan makuinen. Ohuella pohjalla tomaattikastiketta, mozzarellaa, rucolaa ja pinjansiemeniä. Yksinkertaista ja hyvää!

Niinpä sitten päätin tarjoilla viikonlopun vieraille jotain samankaltaista. Samalla vaivalla koko menyystä tuli aika italialaishenkinen: alkuruuaksi marinoituja artisokansydämiä, paprikaa & oliiveja ja salaattia, jälkiruuaksi luottojälkiruokaani feikki-tiramisua.

Salaatti. Vuonankaali on jotenkin söpöä.

Koska olen laiska enkä yhtään hifisti mitä ruokaan tulee, en lähtenyt tätä kokeilua varten hankkimaan kiviarinauunia, paistolevyä tai edes durumvehnäjauhoja. Ainut ponnistukseni tavoitella italialaistyyppistä pizzaa oli pohjataikinan valmistus vaivaamalla ja pohjan kaulitseminen. (Yleensä teen pannupizzatyyppisen pohjan mahdollisimman vähillä jauhoilla, jolloin se jää tosi löysäksi ja pikemminkin kaadetaan kuin kaulitaan pellille.) Pohjaan tuli  2,5 dl kädenlämpöistä vettä, vajaa 1/2 pakettia tuorehiivaa, hiukan sokeria ja suolaa sekä mittaamatta jäänyt määrä vehnäjauhoja. Sekoitin ensin veden, hiivan, suolan ja sokerin ja näihin desin pari jauhoja. Jätin hiivan heräilemään ehkä 20 minuutiksi. Kun velli alkoi kuplia, lisäsin jauhoja pikkuhiljaa, kunnes taikina oli riittävän kiinteää kipattavaksi ulos kulhosta puiselle leikkuulaudalle. Vaivasin taikinaa ehkä 10 minuuttia lisäten jauhoja pikkuhiljaa, kunnes käsissäni oli mukavan kiinteä mutta kuohkea pallo, joka ei enää halunnut tarttua sen enempää käsiin kuin alustaankaan. Jaoin taikinan kolmeen osaan, pyöritin palloiksi ja jätin liinan alle kohoamaan.

Taikinasta tuli kolme tällaista pallukkaa.

Taikinan kohotessa tein tomaattikastikkeen paseeratusta tomaatista ja tomattipyreestä (maksamaton mainos: Mutti), sokerista ja yrteistä. Lähinnä siis ainekset lämmitetään kattilassa ja jätetään hautumaan miedolle lämmölle. Kaulitsin taikinapallukat pitkulaisiksi, suunnilleen ovaalin mallisiksi (tämäkin Tintån esikuvan mukaan), päällä tomaattikastiketta ja mozarella di bufalaa. Paistoin pizzat uuniritilän päälle viritetyllä foliolla. Valmiin pizzan päälle lisättiin pöydässä rucolaa, basilikasilppua ja/tai paahdettuja pinjansiemeniä, kukin makunsa mukaan.

Kuvaan ehtivät vain ylijäämäpalat. Onneksi niistä sai koottua melkein kokonaisen pizzan :-).

Oli se hyvää. Ei ihan yhtä hyvää kuin esikuvansa, myönnettäköön, mutta oikein hyvää. Pizza jäähtyy tosi nopeasti, jonkinlaiselle lämpölevylle olisi ollut käyttöä tarjoilussa. Pohjasta - tykkään ehkä sittenkin enemmän siitä tavallisesta pohjastani, koska se on ilmavampaa ja rapeampaa. Mutta tämän tekeminen ja käsittely oli paljon hauskempaa ja lopputulos nätimpi ja näkemykseni mukaan italialaisempi. Täytyy varmaan tästälähin vuorotella näiden välillä.