Hyviä uutisia sarvikuonojen maasta

Murehdin tuossa taannoin jaavansarvikuonon kohtaloa. Kuinka ollakaan, WWF ilmoitti eilen, että Ujung Kulonin kansallispuistossa Indonesiassa on havaittu ainakin kaksi jaavansarvikuonon poikasta. Se on vähän, mutta suhteutettuna alle 60 yksilön populaatioon kuitenkin aika paljon. Poikaset (tyttö ja poika) esiintyvät näille piilokameravideoilla:

Go, rhinos!

Oranssi ja muita värejä Holton Rowerin tapaan

Moni on nämä jo nähnyt, mutta kuuluvathan ne tännekin. Pidemmittä puheitta, Holton Rowerin Pour-sarjan töiden tekoprosessia Dave Kaufmanin kuvaamana. Vallan kiehtovaa!

Paint Montage

Time Lapses

Tall Painting

Mustaa papusoppaa

Vanhoina hyvinä aikoina brasilialaisen ravintola Bossan listalta löytyi mustapapukeittoa. Sieltä se on näköjään sittemmin kadonnut, mutta tämä kaverin kaverilta peräisin oleva ohje kyllä korvaa menetyksen täysin. Keitoille ominaiseen tyyliin eri ainesosien määriä voi aika vapaasti muutella mieltymystensä ja varastotilanteen mukaan, näillä määrillä maku oli sitruksinen ja chilinen muttei varsinaisesti tulinen. Keitto on hyvin helppo valmistettava, mutta mitään pikaruokaa tämä ei ole. Kuivatut pavut pitää ensin liottaa yön yli ja vaikka käyttäisi valmiiksi keitettyjä papuja, kannattaa makuteknisistä syistä antaa sopan muhia rauhassa liedellä.

Mustapapukeitto

0,5 l kuivattuja mustapapuja (tai tuplamäärä keitettyjä)
loraus öljyä
4 chilipalkoa 
puolikas valkosipuli
2 sipulia
1,5 l kasvislientä
puntti tuoretta korianteria
2 isoa limettiä
1,5 rkl tummaa sokeria

Liota pavut yön yli. Pilko chilit, valkosipuli ja sipuli. Pehmittele hetki chiliä ja valkosipulia kattilan pohjalla oliiviöljyssä keskilämmöllä, lisää sipuli ja kuullota se. Kippaa sekaan huudellut pavut ja kaada kasvisliemi päälle. Jos käytät kuivattuja papuja, on keittoaika ainakin 2,5 h eikä neljä tuntiakaan ole liioittelua. (Kypsiä papuja käytettäessä toki vähempikin riittää.) Anna padan porista rauhalliseen tahtiin ja lisää vettä tarvittaessa. Kun pavut alkavat osoittaa kypsymisen merkkejä, silppua joukkoon korianteri. Jos keitto näyttää kärsivän nestehukasta, lisää kupillinen vettä. Kun kaikki on kypsää ja pehmeää, muussaa pavut osittain kauhalla ja purista joukkoon limettimehu sekä suosiolla irtoava osa hedelmälihasta. Lisää myös sokeri. Sekoita ja hauduta vielä hetki, mutta älä keitä enää (koska limettimehu ei tykkää). Valmis!

Kehuinko jo, että tämä on taivaallisen hyvää? Ainakin jos sattuu olemaan chilin, valkosipuli, korianterin ja limetin suuri ystävä niinkuin minä... Pastanjauhajilla muuten on käynnissä chilireseptikilpailu, taidan osallistua!

Asiaa sarvikuonosta ja Sarvikuonosta

Sarvikuono on mainio sana. Ja varsin hellyyttävän näköinen otus (kun ei tarvitse ihan nenäkkäin kohdata). Kas tässä:

Kuva täältä.

Hän on jaavansarvikuono (Rhinoceros sondaicus). Strategiset mitat: 

• paino 900–2300 kg, 
• säkäkorkeus: 1,5–1,7 m, 
• sarvia 0-1 kpl, uroksilla noin 25 cm pitkä, naarailla lyhempi tai puuttuu kokonaan. 

Jaavansarvikuonolla menee huonosti. WWF Suomen sarvikuonosivun mukaan jaavansarvikuonoja on jäljellä yhteensä n. 60 yksilöä kahdessa eri kansallispuistossa. Se ei ole paljon se. Jaavansarvikuono löytyy uhanalaisten eläinten listalta kohdasta "critically endangered". Kannattaa lukea koko lista, erittäin mielenkiintoista (ja surullista) luettavaa ja hienoja kuvia: IUCN Red List of Threatened Species.

Sitten Sarvikuono isolla ässällä. Turussa asuville & vieraileville sponsoroimaton mainos: Wiklundin valopihalla (sillä torin puoleisella) on uusi intialais-nepalilainen ravintola nimeltään Restaurant Rhino. Nettisivut ovat vielä alkutekijöissään ja anniskeluoikeudetkin vasta tulossa, mutta keittiö on jo auki. Rauhallinen paikka, hyvä sijainti, erityisen ystävällinen palvelu, kohtuullinen hintataso ja tärkeimpänä tietysti maukasta ruokaa. Niinkin hyvää, että kävin kahdesti viime viikolla. Ruokalista oli laaja sekä kasvis- että liharuokien osalta ja lastenlistakin oli koottu samanhenkisesti, ilman ranskalaisia ja nauravia nakkeja. Lounas on vielä testaamatta, mutta menen varmasti uudestaan. Ja toivon, että muutkin menevät, koska ei-pikaruoka/ei-ketjuravintola Turun keskustassa on kovin uhanalainen laji sekin.

Ystävämme munakoiso piiloutuu lasagneen

Munakoiso, tuo mustanpuhuva, salaperäinen, pyöreä mutta virtaviivainen vihannestiskin asukki. Näyttää vihannekselta, mutta on kuulemma marja, sanoo Wikipedia. Jaa.

Kuva täältä.

Munakoison parhaita ystäviä ovat tomaatti, valkosipuli ja fetajuusto. (Tai sitruuna, hunaja ja inkivääri, kuten tässä Siskot kokkaa -blogin aivan mahtavassa ohjeessa.)

Paahdetusta munakoisosta tehty dippi mutabel (moutabel) on ihanaa, hyvää vaihtelua jos vaikka hummuksen yliannostus uhkaa - mikäli sellainen ylipäänsä on mahdollista. Mutabelissa munakoison maku pääsee ihan uusiin ulottuvuuksiin, savuisiin ja kirpeisiin sellaisiin. Oman mutabelini olen toistaiseksi hakenut naurettavan halvalla etnoruokakaupan säilykehyllystä. Sitten kun joskus saan aikaiseksi tehdä sitä itse, käytän varmaan tätä lupaavan oloista reseptiä.

Mutabel. Kuva täältä.

Seuraavassa ohjeessa munakoiso hengailee bestisten kanssa. Kyseessä on lasagne, mutta varsin vähätöinen sellainen, koska juustokastike on huijausta eli korvattu jugurtilla.

Kaupassa kannattaa valita mieluummin kaksi pientä kuin yksi iso munakoiso. Jos kuitenkin ottaa sen ison jötikän niin on hyvä esivalmisteluna 'itkettää' sitä eli poistaa viipaleista nestettä suolan avulla.

Feta-munakoisolasagne

Tomaattikastike:

2 prk tomaattimurskaa

1-2 sipulia

2-3 valkosipulinkynttä

1-2 munakoisoa

loraus öljyä

mausteita: hiukan suolaa ja sokeria, mustapippuria, yrttejä (basilika, timjami, oregano tms.)

Juustokastike:

200 g fetaa

3 dl luonnonjugurttia

1 muna

1 dl juustoraastetta, mitä tahansa

(pinaatti-)lasagnelevyjä

juustoraastetta pinnalle, vaikka mozzarellaa

Valmista tomaattikastike kasarissa. Kuori ja pilko sipulit, ja kuullota oliiviöljyssä. Kuutioi munakoiso ja paista hetki sipulin kanssa. Lisää tomaattimurska ja mausteet, keitä tovi ja jätä vetäytymään. 

Ns. juustokastike valmistetaan sekoittamalla kaikki aineet yhteen (feta murusteltuna).

Kokoa lasagne alkaen tomaattikastikkeesta ja päätyen juustoraasteeseen. Paista 200 asteessa n. 30 min, laita folio päälle jos kulmat alkavat kärvistyä liikaa. Lasagnen maku ja koostumus paranevat huomattavasti jos malttaa sen antaa rauhassa jäähtyä ja vetäytyä folion alla uunista ottamisen jälkeen... sillä välin voi vaikka juoda punaviiniä.

Le Chat Noir

Mustista asioista parhaita ovat tietysti mustat kissat. Ja kaikkien mustien kissojen isä ja äiti on tietysti tämä Théophile Steinlenin juliste vuodelta 1896, jossa mainostetaan Le Chat Noir -nimisen montmartrelaiskabareen kiertuetta:

Tournee du Chat Noir. Kuva täältä.

Toimeksianto oli Steinlenille varmaan mieluinen, koska hän harrasti kissakuvia muutenkin. Kaikella kunnioituksella Mustaa Kissaa kohtaan, nämä muut ovat mielestäni hienompia!

Kuva.

 

 

Maitomainos. Kuva.

Kuva.

Kuva.

 

 

 

 

 

Cats 1910. Kuva.

Less optimistic territory: Magnolia & Aimee Mann

Tämä elokuva on jostain syystä pyörinyt mielessä viime päivinä. Viikonloppuna se tuli vastaan myös tavaratalon alelaarissa, mutta jätin sen sinne (koska tavarankeräysvastustus). Samaan hintaan saa lainata videovuokraamosta ja ottavat vielä takaisinkin.

Magnolian (1999) soundtrackistä vastaa enimmäkseen Aimee Mann. Omasanaiset kuvailuyritykset sikseen, Eric R. Danton sanoo sen osuvasti:

Aimee Mann has never bought into any happy-go-lucky notions of human nature. - - the singer and songwriter works in less optimistic territory in her music, which centers around smart, well-constructed pop songs illuminating hard-luck characters who are essentially victims of their own heightened expectations. 



Leffan nähneet muistanevat yleensä tämän kohtauksen (musiikkina Aimee Mannin Wise Up):

Lisää? Livetaltiointi biisistä How am I Different  (Bachelor no.2 -levyn avausraita, 2000):

Vielä! Humpty Dumpty levyltä Lost is Space (1992):

Aimeella on muuten YouTubessa omakin kanava, josta löytyy mm. videobloggauksia ja livetaltiointeja.