Pohjaton vaatekaappi

Pakkasin eilen kertyneet poistovaatepinot kasseihin (5 kpl) ja kasasin ne eteiseen odottamaan poisviemistä. Seurasi suunnilleen seuraavanlainen sananvaihto:

Mies: Mistä nämä tulee?
Paletti: Meidän vaatekaapista.
M: Kaikki! Eikä se ole vieläkään tyhjä! Miten se on edes mahdollista?
P: Niinpä.

Miehen ihmetys on perusteltua. Kuinkahan mones poistosatsi viimeiseen pariin vuoteen on kyseessä? Lähtötilanne ei ollut määrällisesti mahdoton, ainakin pidän sinnikkäästi kiinni käsityksestä, jonka mukaan en ole koskaan omistanut kovin paljon vaatteita. Ehkä itsepetokseni on täydellinen, tai sitten olen vain valinnut vertailukohtani huolellisesti. (Ei ole kovin vaikeaa bongata tuttavapiiristä henkilöitä, joihin verrattuna on itse kohtuullisuuden ruumiillistuma :-)) .

Toinen merkittävä seikka on tietysti se, etten ole lakannut ostamasta uusia vaatteita. En tiedä olenko edes vähentänyt. Minulla on aika hämärä käsitys omasta ostokäyttäytymisestäni. Halpisrättien ostamisen lopetin jo vuosia sitten, mutta toisaalta en ehkä ennen osannut heittää epäonnistuneita ostoksia pois. Lievä yritys panostaa laatuun ei valitettavasti vähentänyt hutiostosten määrää - kalliimmista virhevalinnoista on vain ollut henkisesti hankalampaa luopua.

Nyttemmin yritän kuitenkin ennen ostopäätöksen tekoa miettiä ihan tosissani, tulisiko vaate oikeasti käyttöön. Tärkeimmät kysymykset näyttäisivät olevan: Istuuko vaate kunnolla? Minkä muun vaatteen kanssa sitä voi käyttää? Hyvän mielen vaatekaapin ja monen muun lähteen ansiosta osaan nykyään entistä paremmin arvioida, sopiiko jokin vaatekappale ylleni ja vaatekaappiini. Selkeitä parannuksia entiseen on jo havaittavissa: vaatekaapistani löytyy enemmän sopivaa päällepantavaa, eikä vaatteita tarvitse enää repiä ulos tai sulloa sisään. Katsokaa vaikka:

Todistusaineistokuva. Tilaa vaatekaapissa!

Olisikohan joku päivä mahdollista päästä tilanteeseen, jossa vaatekaapin sisältö mahtuisi viiteen muovikassiin?