sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Uusia lempikirjailijoita: Ulla-Lena Lundberg

Voiko puhua kirjailijalöydöstä, jos kyseinen kirjailija on urallaan tunnustettu ja palkittu ja saanut Finlandia-palkinnonkin muutama vuosi sitten? Ei varmaan muuten, mutta subjektiivisesti ottaen voi - minä kun en kiinnitä mitään huomiota Finlandia-palkintoihin, ja luen kirjani siinä järjestyksessä kun ne tulevat vastaan. Niinpä Ulla-Lena Lundberg oli vielä puoli vuotta sitten minulle yksi niistä nimeltä tutuista kirjailijoista, joilta en ollut lukenut ensimmäistäkään teosta.

Sitten tulin lukeneeksi sen Finlandia-palkitun romaanin eli Jään. Jää kertoo saaristolaiselämästä, sen fyysisistä ulottuvuuksista, mutta ehkä ennen muuta se on yhteisökuvaus. Kieli on kaunista (kiitos myös suomentaja Leena Vallisaaren!) ja tarina uskottava. Lisää tätä, siis!

Seuraavaksi aloitin Lundbergin meritrilogian ja luin siis sen ensimmäisen osan Leo. Voi pojat! Se oli jotenkin täydellinen romaani. Eikö ole upean kerronnan merkki, kun tempautuu täysin aiheeseen, josta ei tiennyt lainkaan olevansa kiinnostunut? No, minä en tiennyt olevani intohimoisen kiinnostunut Ahvenanmaan 1800-luvun laivanvarustuksesta ja talonpoikaispurjehduksesta. Kielen, kerronnan ja tarinan lisäksi romaanissa vaikutuksen teki Lundbergin asiantuntijuus, kuvauksen yksityiskohtien runsaus.

En ole vielä uskaltanut aloittaa trilogian seuraavaa osaa (odotukset korkealla!), joten tartuin tässä välissä jonnekin Afrikkaan sijoittuvaan teokseen Sade. Aloittaessani en ollut vielä lukenut Lundbergista itsestään mitään, joten en tiennyt hänen a) asuneen Afrikassa ja b) tutkineen siellä intohimoisesti kalliomaalauksia. Jos olisin tiennyt, en ehkä olisi ollut niin yllättynyt tästäkin romaanista paistavasta asiantuntijuuden määrästä. En osannut odottaa tästä aihepiiristä samanlaista suvereniteettia kirjailijalta, johon olin ilmeisesti jo tullut lyöneeksi jonkinlaisen saaristolaiskuvaus-leiman. Tässäkin tarinassa oli uskomaton imu ja intensiteetti, ja olin vähän surullinen kun se loppui :). Onneksi minulla on vielä monta teosta Lundbergilta lukematta, ja täytynee etsiä käsiinsä myös hänen matkakertomuksensa.

Tässä on linkki Suomen Kuvalehden kirjailijahaastatteluun -  sympaattinen henkilökuva ja kiintoisaa elämäntarinaa.
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/finlandia-voittaja-ulla-lena-lundberg-lopulta-jokainen-kirjani-henkilo-on-mina-itse/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti