Shanghai

kuva täältä

Shanghai on Kiinan suurin kaupunki ja maailman suurin hallintokunta. Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä nyky-Shanghain elämänmenosta (arvaan että se on hektistä ja moni-ilmeistä). 1930-40 -lukujen taitteen Shanghaista sen sijaan olen nyt muodostanut romantisoidun mutta vakaan kuvan kahden elokuvan avulla. Toinen on eilen katsottu Shanghai (2010, ohj. Mikael Håfström) ja toinen joskus syksyllä nähty The White Countess (2005, ohj. James Ivory).

Molemmat elokuvat piirsivät ehkä yllättävänkin samankaltaisen kuvan kaoottisesta suurkaupungista, jonne tulvi pakolaisia (juutalaisia) Euroopasta ja Venäjältä; onnenonkijoita, sotilaita ja virkamiehiä Euroopasta jaYhdysvalloista sekä miehitysjoukkoja Japanista. Huikeissa kasinoissa ja yökerhoissa virtasi raha, piipuissa oopiumi, kaduilla veri. Jännitteitä ja poliittisia juonitteluja kiinalaisten ja japanilaisten, japanilaisten ja muiden tulokkaiden välillä. Suurta kurjuutta ja suurta rikkautta ja kuin viimeistä päivää eläviä ihmisiä ympäri maailmaa. Se on jotenkin kauhean kiehtovaa (sillä tavalla kuin nyt esim. sota, kulkutaudit, riippuvuudet ja vallanhimo ovat - eli fiktiossa :-)).

Gong Li, kuva täältä.

Pidin Shanghain tarinasta ja film noir -henkisyydestä. Ja John Cusackistakin. Kuitenkin elokuva jotenkin huononi loppua kohden, osa hahmoista lässähti pahasti ja toiminta muuttui epäuskottaviksi. Tämä valitus puolestaan pitää peilata leffan mukaansatempaavaa alkupuolta vasten. Suosittelen lämpimästi ensimmäistä 70 minuuttia. Kyllä sen vähän kökömmän lopun puolituntisenkin sitten kestää.

The White Countess ei välttämättä ole elokuvana mitenkään ratkaisevasti parempi kuin Shanghai, mutta siinä on pääosassa Ralph Fiennes, joka saa minulta pelkkää myötämielistä hyrinää (aina). Sitäpaitsi elokuvan on käsikirjoittanut yksi lempikirjailijoistani: Kazuo Ishiguro.(*)  Mitä muuta voi ihminen toivoa?

Shanghai on enemmän dekkari ja The White Countess enemmän draama. Molempien varsinainen päähenkilö on Shanghai itse.

(*) Mistä tuli mieleeni, että Ishiguron When We Were Orphans (suom. Me orvot) sijoittuu sekin osittain oopiuminhuuruiseen Shanghaihin. Tämä oli ensimmäinen lukemani Ishiguron kirja ja teki lähtemättömän vaikutuksen (vaikka yrittävät väittää, ettei se ole Ishiguron onnistuneimpia teoksia edes Ishiguron mielestä).