Punaista kivaa

Ikkunalaudalla majaileva chilimme tuottaa valmiiksi kuivattuja hedelmiä. Olen silti ylpeä siitä, että olen saanut pidettyä sen hengissä koko kesän. Kuvan yksilöt saivat arvoisensa lopun marinadissa, emo kunnostautuu pukkaamalla innokkaasti uutta satoa. Mitenkähän käy talvella, kun päivänvaloa ei ole tarjolla?



Pihamme viinimarjasato jakautuu lintujen ja ihmisten kesken noin suhteessa 85/15 (lintujen hyväksi). Ei haittaa.







En muista, mistä tämä söpöliini on alunperin kotoisin,
nykyisin se on aina mukana. Varoitus: ylösalaisten maatuskojen katselu saattaa aiheuttaa vakavaa hyväntuulisuutta!


TÄMÄ söpöliini sen sijaan on aito ja alkuperäinen Arabian Pehtoori-kannu, jollaisista pyydetään antiikkikaupoissa tähtitieteellisiä summia. Sen ostaminen torilta kohtuulliseen hintaan oli siis erinomainen hankinta ja suorastaan säästöä, ei suinkaan tarpeettoman roinan haalimista kuten joku ilkeämielinen voisi väittää. Mutta se nyt vaan oli niin vastustamattoman punainen!