Tuttavuuteni kurpitsan kanssa on kaikki nämä vuodet rajoittunut koulun keittolassa tarjottavaan kurpitsapikkelssiin, joka onkin ollut makuinhokkieni kärkikastia ihan yhtä kauan. Tästä syystä olen suhtautunut palluraparkaan varsin ennakkoluuloisesti ja välttänyt lähempää tutustumista - kunnes jouduin taannoin vähän niinkuin pakosti syömään kulhollisen kurpitsakeittoa. Ja se oli ihanaa! Joten nyt pursuan vastaherännyttä rakkautta kurpitsaa kohtaan ja tässä sen ensimmäinen osoitus: oma kookoksinen versioni kurpitsakeitosta.
.jpg) |
| Kuva täältä |
Tarvitaan:
Pienehkö kurpitsa (tuollainen kuvassa olevan näköinen)
Pari porkkanaa
Sipuli
Kasvislientä
1 purkki kookosmaitoa
Kurkumaa, currya, muskottipähkinää, chiliä
Suolaa
Hunajaa
Pippuria
Öljyä
Halkaise kurpitsa, kaavi siemenet pois ja leikkaa isoiksi lohkoiksi. Kuori ja paloittele porkkanat. Paahda öljyllä ja pippurilla maustettuja palasia 180-asteisessa uunissa, kunnes kurpitsan hedelmäliha on pehmeää ja helppo kaapia irti kuoresta. (Paahdoin 45 min., koska oli muuta tekemistä. Vähempikin olisi riittänyt, mutta ei siitä haittaakaan ollut!)
Kasvisten paahtuessa kuullota sipulit öljyssä mausteiden kanssa. Minä laitoin kurkumaa reilusti, currya vähän vähemmän ja muskottipähkinää ja chilijauhetta hyvin maltillisesti.
Lisää kasvisliemi, porkkanat ja kurpitsa. Kiehauta ja soseuta sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon kookosmaito, maista ja mausta suolalla, pippurilla ja hunajalla.
Tällaisia keittoja kuvaillaan yleensä adjektiivein samettinen ja lempeä. Koska ruokapöytään oli tiedossa vähän ärhäkämmän ruuan ystäviä, tarjoilin keiton lisukkeena vihreää chilipaprikaa ohuina renkaina. Koristi annokset kauniisti ja jokainen sai ruokaansa kaipaamansa määrän ytyä. Itse jätin chilit tällä kertaa väliin ja nautiskelin vain paahdetun kurpitsan pähkinäisestä mausta.
***
Lisäksi yritin tehdä parmesaanikeksejä ihan todella yksinkertaisella ohjeella. Jätin taikinasta mausteet pois, mutta kierittelin taikinapötköt nätisti toisen jauhetussa rosmariinissa ja toisen mustapippuri-valkosipulijauheessa ennen kekseiksi leikkaamista. Keksit menivät uuniin sievinä nappuloina ja tulivat ulos pellillisenä rasvamössöä, joka ei pysynyt kasassa mitenkään! En ole koskaan kuvitellut itsestäni suuria leipurina, mutta tämä oli jo pohjanoteeraus. Vieläkin nolottaa. :-) Ruokavieraat lohduttivat suloisen ponnekkaasti ja keitto sentään onneksi oli hyvää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti