sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Omenaista

Tänä(-kin) vuonna meillä tulee omenoita riesaksi asti. Aamuisin valitsen puusta hyvännäköisen yksilön evääksi töihin. Lisäksi teen piirakkaa, omenakaurapaistosta tai sitä mukailevaa kerrosjälkiruokaa ja sitten tietysti hilloa ja sosetta. Nyt päätin tunnustaa tosiasiat eli sen, että viimevuotisetkin hillot ovat edelleen enimmäkseen syömättä. Syy: tykkään tehdä omenahilloa, en syödä sitä. 

Joten päätin tehdä tällä kertaa vain omenasosetta pakastimeen. Siitä tulee ihanan raikasta kun ei liioittele sokerin kanssa. Pakastettavaan soseeseen ei periaatteessa tarvitse laittaa yhtään sokeria, mutta laitan hiukan koska sen pitäisi auttaa säilyttämään väriä ja C-vitamiinia tms. hyödyllistä.


Teen eri lajikkeista omat soseet niin tulee vähän vaihtelua makuun ja ulkonäköön. Tämä punainen on suosikkini, se on ehkä kaneliomenaa tai sitten ei. Omenat ovat keskikokoisia, kuoreltaan keltapunaisia ja hyvin vahapintaisia, ne voi kiillottaa hihaan sellaisiksi satujen kiiltävänpunaisiksi jouluomenoiksi. Rakenne on rapsakka, maku makea ja voimakas. Näistä tulee söpön vaaleanpunaista sosetta.



Halusin tehdä vähän karkeampaa sosetta, joten pilkoin 35 pestyä omenaa pikku kuutioiksi... Se sujui kyllä joutuisasti: otin muutaman ompun etumatkan ennen kuin laitoin ne ja pari desiä vettä kattilan pohjalle kiehumaan. Sen jälkeen lisäsin omenakuutioita sitä mukaa kuin sain pilkottua. Jossain vaiheessa muistin lisätä kanelitangon. Miedolla tulella ja välillä käännellen kuutiokeitto pärjää hyvin lähes omillaan.

Tässä systeemissä on se hyvä puoli, että osa omenoista tulee perusteellisesti keitetyksi ja osa käy kattilassa vain kääntymässä, muut siltä väliltä. Näin makukin jää ikäänkuin vivahteikkaaksi. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen muussasin keitoksen osittain sauvasekoittimella, tämä lajike oli niin kiinteää ettei se suostunut omin voimin soseutumaan lainkaan. Tein kuitenkin tahallisen epätarkkaa työtä.


Lisäsin ehkä reilun desin sokeria, puolet tavallista ja puolet ruskeaa raakaruokosokeria. Näistä jälkimmäinen oli soseen väriä ajatellen pelkästään epäonnisen typerä päähänpisto, maun kannalta sentään onnekkaampi sattuma... Aika herkullista tuli! 35 keskikokoisesta omenasta tuli 1,8 litraa sosetta.

Ja tietenkin jokainen omenasessio pitää päättää omenapiirakan leipomiseen. Tällä kertaa kauramuropohjalla ja syntisen hyvien kauramurujen kera: n. 30 g voita ja 0,5 dl tummaa sokeria sulatetaan kattilassa, kiehautetaan, käännellään sekaan reilu desi kaurahiutaleita. Annetaan hiukan jäähtyä ja kipataan piirakan päälle ravintoarvoja kohottamaan. :-) 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti