Pohjaton vaatekaappi

Pakkasin eilen kertyneet poistovaatepinot kasseihin (5 kpl) ja kasasin ne eteiseen odottamaan poisviemistä. Seurasi suunnilleen seuraavanlainen sananvaihto:

Mies: Mistä nämä tulee?
Paletti: Meidän vaatekaapista.
M: Kaikki! Eikä se ole vieläkään tyhjä! Miten se on edes mahdollista?
P: Niinpä.

Miehen ihmetys on perusteltua. Kuinkahan mones poistosatsi viimeiseen pariin vuoteen on kyseessä? Lähtötilanne ei ollut määrällisesti mahdoton, ainakin pidän sinnikkäästi kiinni käsityksestä, jonka mukaan en ole koskaan omistanut kovin paljon vaatteita. Ehkä itsepetokseni on täydellinen, tai sitten olen vain valinnut vertailukohtani huolellisesti. (Ei ole kovin vaikeaa bongata tuttavapiiristä henkilöitä, joihin verrattuna on itse kohtuullisuuden ruumiillistuma :-)) .

Toinen merkittävä seikka on tietysti se, etten ole lakannut ostamasta uusia vaatteita. En tiedä olenko edes vähentänyt. Minulla on aika hämärä käsitys omasta ostokäyttäytymisestäni. Halpisrättien ostamisen lopetin jo vuosia sitten, mutta toisaalta en ehkä ennen osannut heittää epäonnistuneita ostoksia pois. Lievä yritys panostaa laatuun ei valitettavasti vähentänyt hutiostosten määrää - kalliimmista virhevalinnoista on vain ollut henkisesti hankalampaa luopua.

Nyttemmin yritän kuitenkin ennen ostopäätöksen tekoa miettiä ihan tosissani, tulisiko vaate oikeasti käyttöön. Tärkeimmät kysymykset näyttäisivät olevan: Istuuko vaate kunnolla? Minkä muun vaatteen kanssa sitä voi käyttää? Hyvän mielen vaatekaapin ja monen muun lähteen ansiosta osaan nykyään entistä paremmin arvioida, sopiiko jokin vaatekappale ylleni ja vaatekaappiini. Selkeitä parannuksia entiseen on jo havaittavissa: vaatekaapistani löytyy enemmän sopivaa päällepantavaa, eikä vaatteita tarvitse enää repiä ulos tai sulloa sisään. Katsokaa vaikka:

Todistusaineistokuva. Tilaa vaatekaapissa!

Olisikohan joku päivä mahdollista päästä tilanteeseen, jossa vaatekaapin sisältö mahtuisi viiteen muovikassiin?

“Most days I wish I was a British pound coin instead of an African girl.”

Taannoin haeskelin matkalukemista lentokentän pokkarikioskista. Takakansitekstejä välttelen, koska niissä saatetaan tehdä ikäviä juonipaljastuksia, tai niiden kirjoittaja ei ole lukenut tai ainakaan ymmärtänyt kyseistä teosta ollenkaan. Tein siis valintani hyväksi havaitulla tavalla: kirjan ensimmäisen tekstikappaleen perusteella. Tällä kertaa valinta osui aivan nappiin.

Chris Cleaven romaani The Other Hand alkaa otsikon lauseella. Erinomainen ensimmäinen lause, sanoisin. Erinomaista on myös tarina, henkilöt, juonenkuljetus, kieli, eikä kannessakaan ole mitään vikaa. Nimessä ehkä on jonkun mielestä ollut, koska teos on julkaistu Pohjois-Amerikassa nimellä Little Bee päähenkilönsä mukaan. Suosittelen kaikille, ja itselleni suosittelen myös Cleaven muiden teosten lukemista.

Nyt tässä nettiä penkoessani kävi ilmi, etten taaskaan ole ihan ensimmäinen tämän romaanin ansiot huomannut lukija... minua ennen ehti mm. Nicole Kidman, joka tuottaa ja esittää toista pääosaa ilmeisesti tänä vuonna ilmestyvässä kirjan filmatisoinnissa. Menee katselulistalle ehdottomasti!

Helpot tarjottavat illanistujaisiin

Järjestin illanistujaiset hieman lyhyellä varoajalla. Lähdimme kauppaan puoli kahdelta ja ensimmäinen vieras saapui kuudelta, joten aikaa noin 8 hengen tarjoilujen valmistamiseen ei ollut mitenkään liikaa. Hiukan lisähaastetta kaupassa aiheutti pyrkimys laktoosittomuuteen, kun piti lueskella tuoteselosteita suurella hartaudella. Hienosti kyllä löytyi kaikki tarvitut maitotuotteet laktoosittomina, jopa Philadelphia-juusto!

Valmisteluprosessi sujui niin mutkattomasti, että päätin oikein kirjata ylös tämän helpon mutta herkullisen menyyn. Suuri osa tarjottavista tuli valmiina kaupasta ja lopuissakin oikaisin käyttämällä valmiita piirakkapohjia, juustoraastetta, kypsää lohta yms. mikä toki nosti hieman kauppalaskun loppusummaa mutta toi myös kaivatun ajansäästön. Yhteensä kahdeksan henkeä ruokittiin siis näillä (ja meille kahdelle jäi runsaasti rääppiäisiä):

Nälkään:
Lohi-purjosipulipiirakka
Pinaatti-fetapiirakka
Salaatti (jossa kahta eri salaattia, kirsikkatomaatteja, sokeriherneitä sekä paahdettuja pinjansiemeniä ja cashew-pähkinöitä, oliiviöljyä ja sitruunamehua)
***
Kahvin kanssa:
Juustokakkua (tämä kakku ilman piparkakkumaustetta)
Pikkuleipiä
***
Loppuillan naposteltavat:
Juustotarjotin (7 erilaista juustoa, näistä osa luonnollisesti laktoosia sisältäviä.)
Leipää (ruispatonkia ja ciabattaa)
Keksejä (kolmen sorttisia suolakeksejä)
Viinirypäleitä
Cantaloupe-melonia

Juomaksi tarjolle vettä, viiniä ja muita juomia siltä väliltä.

Valmisteluiden marssijärjestys oli luonnollisesti: juustokakku, piirakat, salaatti. Loput sekalaiset hommat kuten leivän leikkaamisen pystyi hyvin hoitelemaan myöhemmin vieraiden viihdyttämisen ohella.

Materia ei tee onnelliseksi...

...mutta kyllä se joskus voi suuresti ilostuttaa. Hyvän mielen vaatekaapilta sopii odottaa konkreettisesti elämää hyödyttäviä vinkkejä, noilta muilta sitten sitä muuta.

Pulkkisen kirjan kansi on nätti, lunastaa paikkansa joka kirjapinon päällimmäisenä!

Nyt on haasteena lähinnä saada päätettyä, mihin näistä tarttuisi ensimmäisenä. Nähtäväksi jää myös, raaskinko pistää näitä luettuani eteenpäin.

Best of the best jouluinen juustokakku

Joulunpyhien aikaan tarvittiin jälkiruokaa, ja luumurahka- ja joulutorttukiintiön tultua täyteen päädyin juustokakkuun.

Halusin tehdä ns. uunittoman version, joka olisi myös liivatteeton. Päädyin testaamaan Lunni leipoo -blogista löytämääni simppeliä ohjetta (ilmeisesti alunperin Nigella  Lawsonin resepti) pienin muutoksin. Joulun kunniaksi laitoin keksipohjaan hiukan piparkakkumaustetta, ja koristelin kakun kauniin punaisilla granaattiomenan siemenillä. Kermaa tuli hieman aiottua vähemmän, koska yksi kermapurkki katosi täpötäyteen jääkaappiin :).

Kuvaa ei valitettavasti ole, mutta Edit: nyt on Muutaman tunnin jääkaappihyydyttelyn jälkeen kakku pysyi kauniisti kasassa ja maistui ihan taivaalliselta! Teen ihan taatusti uudestaan. Tätä on myös jatkossa helppo varioida tilaisuuden ja mielialan mukaan.

Tämä ohje on kaksinkertainen alkuperäiseen verrattuna, ei lopu ihan heti kesken. (Tosin loppui sitten kuitenkin, mutta se nyt vaan oli hyvää.)

Jouluinen juustokakku (ilman liivatetta)

Pohja:
250 g Digestive-keksejä
150 g voita
n. 2 tl piparkakkumaustetta

Täyte:
600 g Philadelphia-juustoa
3 rkl sitruunamehua
2 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
500 ml kuohukermaa (laitoin vain 330 ml, hyvää tuli silti)

Koristeeksi:
Yhden granaattiomenan siemenet

Murskaa keksit, sekoita joukkuun piparkakkumauste ja sitten sula voi. Painele irtopohjavuoan pohjalle ja laita vuoka kylmään odottamaan.
Notkista tuorejuusto sitruunamehun avulla ja lisää sokerit. Vaahdota kerma erikseen ja yhdistä sitten kermavaahto juusto-sokeriseokseen hellävaraisesti sekoittaen. Laita jääkaappiin hyytymään ainakin muutaman tunnin ajaksi.
Kakku kannattaa koristella vasta juuri ennen tarjoilua, jotteivät mahdollisesti rikkoutuneet granaattiomenan siemenet värjää kakun pintaa rumasti. Siemenien irroitus sen sijaan kannattaa tehdä hyvissä ajoin, koska se on aikaavievää ja potentiaalisesti suttaista puuhaa. Siemenet säilyvät mainiosti pidempäänkin vaikka pakasterasiassa jääkaapissa h-hetkeen asti.

Granaattiomenan siemenien irroitukseen löytyy kaikenlaista vinkkiä, itse leikkaan kannasta pienen palan veitsellä ja hoidan loput käsin.Tällöin siemenet eivät juuri rikkoudu ja homma pysyy siistinä.

Mahtava, yksinkertainen ohje, kiitos Lunni ja Nigella :).

Pilkku-Nallen uudenvuodentervehdys

Saanko esitellä: hyvän mielen lähettiläs Pilkku-Nalle.

 

 

Tämä sympaattinen otus saa jatkossa toimittaa ensipupun virkaa eräälle pikkuneidille. Uskon sen sopivan tehtäväänsä hyvin, koska se on värikäs (eli vastasyntynytkin näkee sen) ja helposti raajoistaan tartuttavissa.

 

 

 

Pilkku-Nallella on pullea vatsa, ilmeikkäät kasvot ja reteä olemus. Valmistaja on  taivassalolainen Johanna K. Design, joka kertoo sivuillaan käyttävänsä tuotteissaan 80-prosenttisesti kierrätysmateriaaleja.

 

Minun ja Pilkku-Nallen tiet kohtasivat Vanhan suurtorin joulumarkkinoilla. Aina ilo ostaa paikallisten pienyrittäjien tuotteita tai palveluja! 

Colm Tóibin (ja Henry James)

kuva

Ilo on aina yhtä suuri, kun lähes satunnaisotannalla valikoitujen kirjaston kirjojen joukosta löytyy teos, joka johdattaa Todella Hyvän Kirjailijan jäljille. Näin on taas käynyt, ja nyt olisi opeteltava tällainen vaikea irlantilaisnimi kuin Colm Tóibin. Ensikosketuksen tarjosi romaani Brooklyn. Se kertoo 50-luvulle sijoittuvan tarinan irlantilaistytöstä, joka lähetetään yksinään Yhdysvaltoihin parempaa elämää rakentamaan. Romaani oli nopealukuinen, tarina tempaisi mukaansa. Erityisesti kiinnitin huomiota päähenkilön ns. sielunelämän uskottavaan kuvaukseen.

Seuraavaksi lainasin romaanin The Master, jota luinkin sitten pidempään kuin mitään (hyvää) kirjaa pitkään aikaan. Osittain tämä hitaus johtui ihan ulkoisista seikoista, mutta osittain myös tekstin intensiivisyydestä - ei mitään nukahtamisluettavaa.

The Master kertoo Henry Jamesin elämästä. Tapahtumien osalta kirjailija on ilmeisesti taustatyönsä tehnyt, ja ilmoituksensa mukaan maustanut tekstiä myös suorilla lainauksilla kirjeistä ja päiväkirjoista. Fokus on tässäkin romaanissa päähenkilön sisäisessä kokemusmaailmassa, ja lopputulos on sekä uskottava että jotenkin riipaiseva, vaikkei itse tarina täysin lohduton ole.

Tóibin onnistuu sen verran hyvin, että romaanin loputtua jäin suorastaan kaipaamaan Henry Jamesia. Romaanissa myös väläyteltiin uteliaisuutta herättävästi Jamesin eri romaanien taustoja, ja nyt ei auttane kuin lukea uudelleen ainakin Naisen muotokuva.  Elokuvastakaan ei juuri muistikuvia ole, mutta tuskin se ihan huono oli? Siinäpä katsottavaa joululomalle - sitten voikin taas palata Tóibinin tuotannon pariin jossa onneksi riittää kahlattavaa siinäkin.