Näytetään tekstit, joissa on tunniste askartelua. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste askartelua. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Viehkoa valoa


Le Case de Cousin Paul -valosarjan onnellinen omistaja ilmoittautuu! Ennustin suuria valinnanvaikeuksia, mutta paikallisen valikoiman suppeus tekikin päätöksenteosta yllättävän helppoa. Tavaratalossa oli tyrkyllä neljä erilaista lajitelmaa 20 pallon laatikoita. Näistä kaksi olivat pirteän monivärisiä,  kaksi taas hillityn vaaleita. Olin tylsimys ja valitsin sen kaikkein haaleimman vaaleimman, valkoista ja vaaleaa ja vähän tummempaa beigeä.



Laatikko sisältää siis 20 lankapäällysteistä palloa sekä 20-lamppuisen rengasvalosarjan, lisäksi kolme varalamppua. Ennen käyttöönottoa on tiedossa luova askarteluhetki: jokaiseen palloon pitää tehdä aukko, josta lamppu pujotetaan sisään. Jos on sitä tyyppiä, voi pallojen keskinäisen järjestyksen pohtimiseen käyttää tovin jos toisenkin.





Minitutoriaali lamppujen pujottamiseen: laajenna pallossa olevaa aukkoa n. 1 cm pituisella viillolla johonkin suuntaan. Kynsisakset oli hyvä työskentelyväline. Viilto ei näy mihinkään sitten kun lamppu on paikoillaan, voi leikata reilusti! Lamppu kannattaa työntää palloon hiukan vinosti koukaten. Pallon lytistyminen tässä vaiheessa ei haittaa mitään, koska sen saa sitten suoristettua sisältäpäin lampun kannan avulla. Tuo kuvassa näkyvä rengas jää ulkopuolelle.
Ensiesiintyminen.
Pallojen mallailua kellon ympärille.

Pimeässä ne näyttävät leijuvan seinällä ihan itsestään... ihanat!


keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Älä aja mun yli!

Jostain syystä syksyisin iskee tällaiseen ei-käsityöihmiseenkin hetkellinen näpertelyinnostus. Viime syksynä päätin kunnostautua virkkaamisen saralla. Edellisestä kerrasta (puolikas pannulappu tokaluokalla - toisen puolikkaan tekivät äiti ja kaverit) en muistanut kuin ketjusilmukan teon, mutta Viivin virkkausnetin mahtavan selkeiden ohjeiden avulla sain kuin sainkin aikaiseksi mm. täysin tunnistettavan isoäidinneliön sekä kasan pikku kukkasia. Kukista muistui mieleen aiemmin jostain hankkimani turkoosit huopakukat, ja yhdessä ne jatkojalostuivat tällaisiksi heijastinrintakoruiksi. Välissä tietysti heijastinkangasta ja päällä jonkin aiemman syksyn askarteluprojektista ylijääneitä helmiä. Näitä oli kiva tehdä ja tuolla pilkkopimeässä tulevat ihan tarpeeseenkin.