Nopeaa ja helppoa: paistettua parsaa ja pinaattipastaa

Olen aina ollut vihreän tankoparsan ystävä, mutta suhde on kohonnut uusiin sfääreihin sen jälkeen kun tajusin, ettei parsaa tarvitse keittää. Paistettu parsa on paljon parempaa! Valmistaminen on hyvin suoraviivaista ja nopeaa, tähän mainioon alkuruokaan tai lisukkeeseen menee 10-15 minuuttia:

Vihreää parsaa pannulla

Parsat huuhdellaan ja kantaosat katkotaan pois käsin (rapsakka parsa katkeaa taivutettaessa just sopivasta kohdasta). Pannuun rasvaa, itse laitan oliiviöljyä ja voita, ja paistellaan välillä käännellen jokunen minuutti. Parsa on valmis kun se on kauttaaltan muuttunut kauniin syvän vihreäksi, kovempi paistolämpötila antaa ruskean paistojäljen jos sellaista haluaa. Mausteeksi hienoa merisuolaa ja puolen sitruunan mehu. Annoksen voi kruunata ripottelemalla päälle parmesaanilastuja tai muuta maukasta kovaa juustoa.

Saman annoksen voi hyvin valmistaa myös uunissa n. 200 asteessa (tässäkin tapauksessa juusto lisätään vasta loppuvaiheessa). Pääni sisäinen energiansäästäjä ei salli minun lämmittää uunia vain 10 minuutin parsakeikan takia, mutta toki jos uunille on samalla kertaa muutakin käyttöä.

Eilen meillä parsaa seurasi homejuusto-pinaattipasta, jonka raaka-aineluettelo on sekin mukavan lyhyt.

Pinaattipasta

N. 200 g pastaa, esim. fusillia
N. 150 g. pakastepinaattia
Aurajuustoa yksi kolmio
Reilu desi kermaa

Lisäksi öljyä paistamiseen, suolaa ja mustapippuria mausteeksi.

Valmista kastike: sulata pakastepinaatti öljytilkassa ja lisää sitten palasteltu aurajuusto ja tilkka kermaa. Anna juuston sulaa miedolla lämmöllä välillä sekoitellen, lisää tarvittaessa kermaa. Mausta mustapippurilla ja ota pannu sivuun odottamaan. Keitä pastaa kevyesti suolalla maustetussa vedessä, jätä hieman raa'aksi. Kaada keitinvesi pois ja sekoita pasta kastikkeen joukkoon. Muhittele hetki kannen alla, jotta pasta ehtii kypsyä ja oikein imaista kastikkeen itseensä. Valmis!

Pinaattipastaa on helppo varioida lisäämällä joukkoon kypsää kalaa, paistettuja sieniä, juustokuutioita tms.

Lehtikaalia kahdella tavalla

Mikäs tässä, ruokatrendien leppoisissa jälkimainingeissa keinahdellessa. Lehtikaalista puhuttu ympäri Blogistaniaa ainakin puoli vuotta, ja nyt sitä saa meidän lähikaupasta. Kannatti odottaa!

250 gramman puntista riitti useampaankin kokeiluun, joten päätin valmistaa sekä ns. sipsejä että salaattia. Valmistelut alkoivat lehtikaalin repimisellä sopiviksi suupaloiksi (ja isoimmat lehtiruodit pois), sitten seurasi palojen huuhtelu ja kuivaus.

Seuraavaksi laitoin sipsi- ja salaattikaalit omiin kulhoihinsa ja hieroin kumpaankin oman marinadinsa. Sipseihin tuli oliiviöljyä, hienoa merisuolaa ja chilijauhetta. Salaattiin oliiviöljyä, samaista suolaa sekä sitruunamehua.

Levitin sipsit ilmavasti pellille leivinpaperille ja paistoin kahdessa erässä, 175 astetta ja noin 10 minuuttia. Kaalin palojen on hyvä olla melko tasakokoisia, koska muuten pienimmät ehtivät palaa ennen kuin isoille tapahtuu mitään. Tavoitteena on reunoilta muttei kokonaan ruskettunut, rapea sipsulainen.

Jäähdyttelin sipsit lautasella, ja sitten söimme melkein kaikki yhdellä istumalla. Mystisen hyvää.

Salaattiin laitoin lehtikaalin kaveriksi pilkotun keltaisen paprikan, rouhittuja cashew-pähkinöitä, aamiaisesta jääneen keitetyn kananmunan ja purkillisen tonnikalaa. Eli tonnikalasalaattia, ruokaisaa ja luultavasti pitkään säilyvää sorttia, koska lehtikaali ei tuntunut kaikesta rutistelusta ja pyörittelystä olevan moksiskaan.

Kaiken kaikkiaan lehtikaali oli oikein mieluisa uusi tuttavuus, josta on varmasti moneksi. Tykkäsin sekä mausta, ulkonäöstä että jämäkästä olemuksesta. :-) Toivottavasti se pysyykin lähikaupan valikoimissa - ainakin satokausi kuulemma jatkuu pitkälle syksyyn.

Purjo-tonnikalapiirakka

Lisää yksinkertaista ja hyvää. Tämä piirakka on pysynyt suosikkinani opiskeluaikojeni ajoista asti. Alunperin tämä on kopio erään lukioaikaisen hengailukahvilani vastaavasta piirakasta. Muistaakseni saimme pohjataikinan reseptinkin kahvilanpitäjiltä, enkä vieläkään juuri muunlaisia pohjia tee. Päällisiin onkin sitten tullut huomattavasti enemmän variaatiota, mutta välillä täytyy palata tähän aitoon ja alkuperäiseen. Tällä kertaa homejuustolla höystettynä.

Täyte: Huuhdo, pilko ja kuullota keskikokoinen purjo paistinpannulla. Sekoita joukkoon purkillinen tonnikalaa. (Tässä kohtaa on myös hyvä tilaisuus hankkiutua eroon esim. kerman tai smetanan jämistä, tai homejuuston palasesta, niinkuin itse tein.) Mausta esim. mustapippurilla ja sitruunamehulla.

Taikina: Sulata kulhossa n. 75 g rasvaa, jäähdytä hetki. Lisää purkillinen maitorahkaa, sekoita puuhaarukalla. Lisää jauhoja, joiden seassa 1 tl leivinjauhetta ja toinen soodaa, kunnes seos alkaa näyttää taikinalta ja muodostua palloksi. Mitään voimallista vatkaamista tai vaivaamista ei tarvita. Jauhot voivat olla ihan vehnäjauhoja, mutta myös erilaiset täysjyväversiot sekä vehnä-, ruis- ja kaurayhdistelmät ovat aina toimineet. Tämä on ihan uskomattoman helppoja nopeatekoinen taikina! Se myöskään tartu ainakaan lasivuokaan, joten sen voi painella tarvittaessa jauhotetuin käsin suoraan voitelemattomaan piirakkavuokaan.

Sitten vain kipataan täytteet päälle ja ripotellaan päälle avokätisesti juustoraastetta. Käytin tällä kertaa luomugoudaraastetta ja se oli kyllä hyvää. Piirakka valmistuu 200-asteisessa uunissa n. 20-30 minuutissa, jos juusto ruskistuu kovin vauhdikkaasti niin folio auttaa. Pieni vetäytymisaika ennen syömistä on piirakalle hyväksi.

Ranskankermaista avokadopastaa

Halusin minäkin kokeilla kuuluisaa avokadopastaa, koska minä (kuten ilmeisesti kaikki muutkin) rakastan avokadoa ja minäkään (kuten ei kukaan muukaan, paitsi A. Gullichsen) en ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että siitä voi tehdä pastakastikkeen. JA meillä sattui olemaan täydellisen kypsiä ihania avokadoja, jotka tunnetusti ohittavat parhaan hetkensä varsin nopeasti.

Ryhdyin tuumasta toimeen, mutta prosessin edetessä totesin, että parmesaani on loppu eikä meillä muutenkaan ole juurikaan reseptiin kuuluva aineksia. No, eteenpäin (sanoi mummo lumessa), ja korvaamaan/säveltämään sillä mitä on. Syntyi koostumukseltaan kermainen mutta makuja täynnä oleva, ihanan keväisen vaaleanvihreä avokadopasta!

Pastakastike avokadosta ja ranskankermasta

2 valkosipulinkynttä
n. puolikas punainen chilipalko
1 sitruuna
loraus oliiviöljyä
kourallinen tuoretta korianteria
2 kypsää avokadoa
purkillinen ranskankermaa
hienoa merisuolaa ja mustapippuria

Valkosipuli, chili ja korianterinlehdet pienitään ja sekoitetaan sitruunanmehun ja oliiviöljyn kanssa. Lisätään riittävä määrä hienoa merisuolaa sekä kuutioitu avokado. Sekoitetaan joukkoon ranskankerma ja maustetaan mustapippurilla. Keitetään spagettia kahdelle ja sekoitetaan kastikkeen joukkoon. (Viimeistelin annokset kermajuustoraasteella, mutta olisin kyllä käyttänyt parmesaania jos sitä olisi ollut saatavilla :). )

Ensi kerralla varaudun parmesaanilla ja pecorinolla ja kokeilen aitoa ja alkuperäistä. Mutta nyt kun silmäni ovat avautuneet uudelle avokadon käyttömahdollisuudelle, tulee näitä eri variaatioitakin varmasti kokeiltua ahkerasti!

Aamiainen kynttilänvalossa ja joulunaluspohdintaa

Avokado sopii ruislimppuun ja kynttilänvalo talviseen aamiaispöytään.

Kuten moni muukin, olen tänä vuonna tietoisesti pyrkinyt välttämään jouluhössötystä ja turhaa stressaamista. Se on ollut helppoa mm. koska työhöni liittyvä kiirejakso on pitänyt sekä ajatukseni että fyysisen minäni kiireisenä. Olen kuitenkin tehnyt silloin tällöin, puoliksi salaa itseltänikin, jouluun(kin) tähtääviä valmisteluja:

• Olen muutamalla eri kaupunkireissulla ostellut vastaantulleita jouluisia herkkuja: kahvia, teetä, hunajaa, juustoja, suolakeksejä, suklaamanteleita, glögiä ja viiniä... Nämä palvelevat niin joulunajan vierasvaratarjottavina, kyläviemisinä ja lahjoina kuin kotiväen herkkuvarastonakin.
• Olen myös ostanut kaupungilta pari tavaralahjaa, kun olen törmännyt johonkin mielestäni kivaan ja henkilölle X tarpeelliseen asiaan. Olen myös tilannut netistä yhden lahjan itselleni ja toisen anopille.
• Olen hyödyntänyt jokasyksyistä (aina yhtä lyhyaikaista) käsityöinnostustani valmistamalla itse muutaman lahjaksi sopivan tekeleen.
• Olen jatkanut tavaranvähennysprojektiani, ja siinä sivussa tullut sekä siivonneeksi että harjoittaneeksi hyväntekeväisyyttä.

Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että 2-3 lahjaa on hankkimatta ja kaksi pitää postittaa viimeistään tiistaina. Joulukortteja en aio lähettää: naapurien kortit vien suoraan postilaatikkoon ja muut saavat tekstiviestin. :)
Koti on kylppärin siivousta ja imurointia vaille "joulukunnossa" - mikä minulle tarkoittaa ensisijaisesti tunnelmallista valaistusta, kynttilöitä ja kukkia, toissijaisesti kohtuullista siisteystasoa. Osa ruokahankinnoista, lähinnä kala, jää väistämättä melko viime tinkaan. Siivousta ja mahdollista postissa jonottamista lukuunottamatta mitään epämiellyttävää valmistautumista ei kuitenkaan ole tiedossa.

• Rakastan lahjojen paketoimista, paketoin ne kaikessa rauhassa joku ilta ensi viikolla.
• Teen loput vähäiset ostokset joulumarkkinoilla, torilla, kauppahallissa... niiiin paljon miellyttävämpää kuin automarketissa tungeksiminen!
• Keksin tänään miehelleni tarpeellisen ja kivan joululahjan (joka sitäpaitsi tulee yhteiskäyttöön, hähää).
• Toivon, että pääsen johonkin joulukonserttiin ensi viikolla.

Vaikka jouluun valmistautumiseeni sisältyy edelleen paljon hankintoja, huomaan etten rasitu tai ahdistu niistä samalla tavalla kuin ennen. Tähän on muutama syy: ostan vähemmän kerrallaan ja vähemmän ylipäänsä. Vähäiset lahjani ovat jotain pientä, tarpeellista tai ylellistä, kaikki poiskäytettävää käyttötavaraa. Teen ostokset kivoissa pikkuliikkeissä, tuen pienyrittäjiä enkä kirjainkorporaatioita. Ostan luomua ja lähiruokaa, vähemmän ja parempaa. Kaikenlaista ostamista ja hankkimista voisi toki vielä suitsia huomattavasti. Mutta koen, että nämäkin askeleet ovat vieneet minua kauemmas yltiöpäisestä kuluttamisesta ja joulun suorittamisesta. Nyt vaan toivon, etten lankea vielä viime metreillä niihin kaikkiin sudenkuoppiin, jotka niin ylväästi olen tähän asti onnistunut kiertämään! :)

Avokadoleivät on tuunattu limettimehulla, tomaatilla ja ripauksella suolaa (hyi mua). Nam.

Pinaatti, mikä ihana tekosyy

Kurkistaessani jääkaappiin iltapalan toivossa katsoi vihanneslokerosta puoli pussillista pinaatinlehtiä syyttävästi. Sopiva hetki ryhtyä pinaattilettujen tekoon, siis. Ajatus olikin muhinut jossain taustalla jo pidempään, kiitos ruokablogeissa viime aikoina vilahdelleiden lettureseptien. Meillä ei kuitenkaan ollut esim. tavallisia vehnäjauhoja, joten soveltamalla mentiin taas. Halusin tehdä pienen "kahden hengen" taikinan, ettei paistamiseen mene ikuisuuksia. Näistä vähistäkin tuli kuitenkin sen verran tuhteja, että pari lettua jäi yli.

Juustotäytteiset pinaattiletut (5-6 suurta lettua)

100 g tuoretta pinaattia
2 kananmunaa
3 dl jauhoja (käytin 1+2 dl peruna- ja grahamjauhoja)
4 dl maitoa
loraus öljyä
suolaa maun mukaan
15 juustoviipaletta (käytin goudaa)
rasvaa paistamiseen

Nypi pinaateista suurimmat lehtiruodit, huuhtele ja silppua. "Ryöppää" silppu lävikössä kaatamalla päälle vedenkeitillinen kuumaa vettä. Jätä valumaan. Sekoita taikina: ensin munat, sitten jauhot desi kerrallaan. Lisää välillä maitoa sen verran että saat kaikki jauhot sekoitettua. Kun muna-jauhoseos on tasainen eli möykytön, lisää loput maidot sekä öljy, suola ja pinaatti.

Paista tarpeeksi kuumalla pannulla isoja lettuja. Aina kääntämisen jälkeen lisää muutama juustoviipale letun valmiin puolen toiselle puolikkaalle. Kun toinenkin puoli on valmis, käännä lettu kaksinkerroin ja siirrä lautaselle odottelemaan.

Testiryhmä söi nämä vaahterasiirapin ja/tai puolukkahillon kanssa. Molemmat oikein hyviä lisukkeita, mutta suosikiksi nousi puolukka