Colm Tóibin (ja Henry James)

kuva

Ilo on aina yhtä suuri, kun lähes satunnaisotannalla valikoitujen kirjaston kirjojen joukosta löytyy teos, joka johdattaa Todella Hyvän Kirjailijan jäljille. Näin on taas käynyt, ja nyt olisi opeteltava tällainen vaikea irlantilaisnimi kuin Colm Tóibin. Ensikosketuksen tarjosi romaani Brooklyn. Se kertoo 50-luvulle sijoittuvan tarinan irlantilaistytöstä, joka lähetetään yksinään Yhdysvaltoihin parempaa elämää rakentamaan. Romaani oli nopealukuinen, tarina tempaisi mukaansa. Erityisesti kiinnitin huomiota päähenkilön ns. sielunelämän uskottavaan kuvaukseen.

Seuraavaksi lainasin romaanin The Master, jota luinkin sitten pidempään kuin mitään (hyvää) kirjaa pitkään aikaan. Osittain tämä hitaus johtui ihan ulkoisista seikoista, mutta osittain myös tekstin intensiivisyydestä - ei mitään nukahtamisluettavaa.

The Master kertoo Henry Jamesin elämästä. Tapahtumien osalta kirjailija on ilmeisesti taustatyönsä tehnyt, ja ilmoituksensa mukaan maustanut tekstiä myös suorilla lainauksilla kirjeistä ja päiväkirjoista. Fokus on tässäkin romaanissa päähenkilön sisäisessä kokemusmaailmassa, ja lopputulos on sekä uskottava että jotenkin riipaiseva, vaikkei itse tarina täysin lohduton ole.

Tóibin onnistuu sen verran hyvin, että romaanin loputtua jäin suorastaan kaipaamaan Henry Jamesia. Romaanissa myös väläyteltiin uteliaisuutta herättävästi Jamesin eri romaanien taustoja, ja nyt ei auttane kuin lukea uudelleen ainakin Naisen muotokuva.  Elokuvastakaan ei juuri muistikuvia ole, mutta tuskin se ihan huono oli? Siinäpä katsottavaa joululomalle - sitten voikin taas palata Tóibinin tuotannon pariin jossa onneksi riittää kahlattavaa siinäkin.