Siis Tuula Karjalaisen elämäkertateosta Tove Jansson - tee työtä ja rakasta. Tämä on niitä kirjoja, jotka saavat harkitsemaan sohvapöydän hankkimista. Painava, kaunis, kalliin karheat kannet ja upea kuvitus. Sopisi siis täydellisesti siihen sohvapöydälle selailtavaksi.
Esipuheessa kirjailija sanoo halunneensa tarkastella Janssonin teoksia mahdollisimman läheltä tätä itseään; siitä yhteiskunnasta ja lähipiiristä käsin, jossa hän kulloinkin eli. En ole kovin pitkälle kirjassa vielä päässyt, mutta näkökulmavalinta vaikuttaa onnistuneelta. Jansson on hurjan kiinnostava hahmo, ja ajallinen ja sosiaalinen taustoitus täydentävät kuvaa.
Harmillisesti lukuelämystä pilaa tekstin laatu. Ensinnäkin tyyli horjahtelee pahasti, asiatekstin lomaan kirjoittaja on lisännyt omia kommenttejaan ja tulkintojaan, jotka naiiviudessaan ja tarpeettomuudessaan ärsyttävät pahasti ainakin tätä lukijaa. Varsinaisia kieli- ja kielioppivirheitäkin on, ei hirveästi, mutta enemmän kuin odottaisi laadukkaaksi tarkoitetulta teokselta.
Teksti on sisäisesti epäloogista ja kerronta töksähtelevää. Kappaleet ovat jotenkin irrallisia, eivätkä muodosta soljuvia kokonaisuuksia. Välillä kappaleet tuntuvat olevan yksinkertaisesti väärässä järjestyksessä: edellisessä kappaleessa saatetaan viitata henkilöön pelkällä sukunimellä, seuraavassa ko. henkilö vasta esitellään.
Miten ihmeessä kannet ja taitto on jaksettu viimeistellä, mutta teksti on päästetty tuollaisena painoon? Lukemisen nautinto kyllä karisee, kun joutuu jatkuvasti täydentämään ja korjaamaan kirjoittajan lauseita ja ajatuksia, ja toisaalta sietämään itsestäänselvyyksiä ja turhaa toisteisuutta. Tekstin pitäisi kannatella lukijaa, ei toisinpäin.
Missä ovat kustannustoimittajat, kun niitä tarvitaan? Kysyn vaan. Ja jatkan lukemista... puutteineenkin tämä on kiintoisa kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti