Vaatekaapin värisuora

Reilu vuosi sitten lueskelin Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappia niin kuin kaikki muutkin. Pidin silloin jossain määrin hankalana ajatusta oman tyylin määrittämisestä. Mallit, materiaalit, leikkaukset, värit... näitä tuntuu olevan helpompi määrittää negaation kautta: ei akryyliä, ei laatikkomaisia yläosia, ei puhtaan valkoista jne. Osasin nimetä joitain yleisiä vaatevärejäni (mustan ja harmaan lisäksi), mutta en nähnyt garderoobini värimaailmassa mitään selkeää linjaa.

Tämä tuli mieleeni kun eilen viikkasin trikoopaitojani pyykkinarulta kaappiin.

 

Ja tänään taas, kun pakkasin paksuimpia talvihuiveja laatikkoon.



Sanoisin, että aika lailla samasta väripaletista nämä näyttäisivät olevan, harmaalla taitettuja sävyjä. (Paitojen väreihin on kuvassa jostain syystä ilmaantunut tuollainen neonhehku, jota niissä ei luonnossa ole.) Tykkään monenlaisista väreistä, en oikein ymmärrä lempivärin käsitettä - sehän riippuu ihan siitä, mistä puhutaan. Astiat ja kukat ovat ihan eri juttu kuin vaatteet. Mutta näitä kuvia katsellessa voin kyllä jälkiviisaasti todeta, että kirkkaat, puhtaat värisävyt ovat kummasti karsiutuneet vaatekokoelmastani.

Olin hurjan tyytyväinen tästä myöhäissyntyisestä "oivalluksesta". Askel kohti omaa tyyliä tai sen havaitsemista, kenties. Ehkä heti ensi vuonna hoksaan, että kaikissa vaatteissani on samanlainen kaulus tai joku tietty leikkaus ;). Uusia paljastuksia odotellessa!