Tein isänpäivälounaalle gluteenitonta mustikkapiirakkaa muutaman eri ohjeen inspiroimana. Oli nopea valmistaa ja tuli aivan todella hyvää ja pehmoista, joten otetaan resepti talteen!
Pohjataikinaan:
3 dl gluteenitonta jauhoseosta
2 tl leivinjauhetta
0,5 - 1 dl sokeria
ripaus vaniljaa tai 1 tl vaniljasokeria
ripaus kardemummaa
2 kananmunaa
130 g sulatettua voita tai margariinia
Täytteeseen:
6 dl mustikoita tai muita marjoja (laitoin 5 dl mustikoita ja 1 dl punaherukoita)
250 g mascarpone-juustoa
3 rkl sokeria
1 kananmuna
Sekoita keskenään pohjataikinan kuivat aineet, lisää rasva ja munat. Taikina saa jäädä hyvin pehmeäksi. Painele jauhotetuin käsin vuoan pohjalle ja reunoille. Lisää osa mascarpone-seoksesta, sitten marjat (jäisiä marjoja voi painella kevyesti taikinan sisään), päälle loput mascarpone-seoksesta. Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Anna piirakan levätä tovi ennen tarjoilua kevyesti foliolla peitettynä. Tarjoa sellaisenaan tai hyvän vaniljajäätelön kanssa. Slurps.
sunnuntai 13. marraskuuta 2016
sunnuntai 20. maaliskuuta 2016
Viikon ruokalista #3
Viime viikolla ei edetty ruokalistassa kovinkaan systemaattisesti, ja kaupassa piti käydä useamman kerran. Joka päivä silti syötiin, ja toteutin kaikki ruokalaji-ideani. Niitä vain oli liian vähän koko viikkoa ajatellen, joten yhtenä päivänä oli tyytyminen eineksiin.
Ongelma taitaa olla, etten edelleenkään jaksa oikeasti suunnitella. Pystyn kauppaan lähtiessä miettimään pari kolme ruokalajia, jotka riittävätkin meille yleensä viideksi päiväksi, mutta eivät koko viikoksi. Joten jos kauppapäivä on lauantai, niin varannoilla pärjätään noin keskiviikkoon. Mieleen tulevia ratkaisuvaihtoehtoja: viitseliäämpi suunnittelu (4-5 ruokalajia) tai toisen kauppareissun lisääminen. Plääh.
Viime viikko meni näissä merkeissä:
ma Linssikeittoa (sunnuntaina tehtyä), pizzaa
ti Pizzaa fetalla ja tonnikalalla höystettynä, iltapalaksi paistettua parsaa&parmesaania
ke Sienipiirakkaa kuivatuista suppilovahveroista
to Pinaattikeittoa (pakastealtaasta)
pe Paistettua parsaa ja kampelaa
Sienipiirakkaan päädyin siinä vaiheessa, kun jääkaapissa oli tuskin muuta kuin valo ja kourallinen pelastettavia juustonkannikoita. Torstain keitto oli ilmeinen hätäratkaisu, mutta ihan ok sellainen. Perjantaisen kalan hankin samana päivänä kauppahallista, tuoretta kalaa ei oikein voi hamstrata viikkoa etukäteen, ja pyrin ohjaamaan kassavirtaani enemmän halliin ja torille, vähemmän marketteihin. Siinäpä yksi asia yhteensovitettavaksi massiivisten viikko-ostosten kanssa...
Ongelma taitaa olla, etten edelleenkään jaksa oikeasti suunnitella. Pystyn kauppaan lähtiessä miettimään pari kolme ruokalajia, jotka riittävätkin meille yleensä viideksi päiväksi, mutta eivät koko viikoksi. Joten jos kauppapäivä on lauantai, niin varannoilla pärjätään noin keskiviikkoon. Mieleen tulevia ratkaisuvaihtoehtoja: viitseliäämpi suunnittelu (4-5 ruokalajia) tai toisen kauppareissun lisääminen. Plääh.
Viime viikko meni näissä merkeissä:
ma Linssikeittoa (sunnuntaina tehtyä), pizzaa
ti Pizzaa fetalla ja tonnikalalla höystettynä, iltapalaksi paistettua parsaa&parmesaania
ke Sienipiirakkaa kuivatuista suppilovahveroista
to Pinaattikeittoa (pakastealtaasta)
pe Paistettua parsaa ja kampelaa
Sienipiirakkaan päädyin siinä vaiheessa, kun jääkaapissa oli tuskin muuta kuin valo ja kourallinen pelastettavia juustonkannikoita. Torstain keitto oli ilmeinen hätäratkaisu, mutta ihan ok sellainen. Perjantaisen kalan hankin samana päivänä kauppahallista, tuoretta kalaa ei oikein voi hamstrata viikkoa etukäteen, ja pyrin ohjaamaan kassavirtaani enemmän halliin ja torille, vähemmän marketteihin. Siinäpä yksi asia yhteensovitettavaksi massiivisten viikko-ostosten kanssa...
lauantai 12. maaliskuuta 2016
Viikon ruokalista #2
Ilman viikkosuunnitelmaani olisin perjantai-iltapäivän väsymystilassa hyvinkin saattanut päätyä noutoruokaratkaisuun. Nyt halusin kuitenkin pitää suunnitelmastani kiinni, kun sellainen kerran oli tehty. Ehkä tämä toimii?
Ihan putkeen suunnittelu ei mennyt sikäli, että tein maanantaille ja tiistaille tarkoitetun ruuan jo sunnuntaina, mikä tarkoitti että jäimme tiistaina ilman ruokaa :). Pakastekarjalanpiirakat ja munavoi pelastivat kiireisen illan. Muilta osin suunnitelma toteutui tällaisenaan:
ma-ti: kikhernekeitto
ke-to: spagettia ja soijarouhekastiketta
pe: tomaattista kalapataa ja riisiä
Jonkinlainen tahaton köyhäilymenu tämä oli, keitosta jäi kermakin pois ja kalapataan käytin pakastekalaa. Ihan hyvää perusruokaa. Parhaat kehut keräsi soijarouhekastike, joten tässäpä summittaista reseptiä. Mitään määriä en mitannut, mutta ei se ole tällaisessa ruuassa niin justiinsa...
Soijarouhekastike
2-3 dl tummaa soijarouhetta
1 litra (kuumaa) vettä
Loraus öljyä
Chilirouhetta tms. tulista
Iso sipuli
Pari valkosipulinkynttä
Kasvisliemikuutio
Tuubillinen tomaattipyreetä
Tuore tomaatti
Tujaus sokeria
1/3 paketillista Koskenlaskijaa
Persiljaa
(Mustapippuria)
(Soijakastiketta tai suolaa)
Keitä litra vettä kattilassa tai vedenkeittimellä. Paahda soijarouhetta hetki kuumalla, kuivalla pannulla (kasarissa). Lisää vettä sen verran, että saat suht kostean massan. Lisää loraus öljyä, chili ja silputtu sipuli. Kuullota sipulia, lisää hetken päästä pilkottu valkosipuli. Lisää reilusti vettä, kasvisliemikuutio, tomaattipyree. Anna kiehua tovi, lisää sitten kuutioitu tomaatti ja hiukan sokeria. Pilko sulatejuusto ja sulattele kastikkeen joukkoon. Lisäile tarpeen mukaan vettä pikku loraus kerrallaan. Maista ja mausta tarvittaessa vielä suolalla (soijalla) ja pippurilla. Ripottele päälle reilusti persiljasilppua ja tarjoa spagetin kanssa. Kastike sopii hyvin myös esim. juustoleipien täytteeksi.
Ihan putkeen suunnittelu ei mennyt sikäli, että tein maanantaille ja tiistaille tarkoitetun ruuan jo sunnuntaina, mikä tarkoitti että jäimme tiistaina ilman ruokaa :). Pakastekarjalanpiirakat ja munavoi pelastivat kiireisen illan. Muilta osin suunnitelma toteutui tällaisenaan:
ma-ti: kikhernekeitto
ke-to: spagettia ja soijarouhekastiketta
pe: tomaattista kalapataa ja riisiä
Jonkinlainen tahaton köyhäilymenu tämä oli, keitosta jäi kermakin pois ja kalapataan käytin pakastekalaa. Ihan hyvää perusruokaa. Parhaat kehut keräsi soijarouhekastike, joten tässäpä summittaista reseptiä. Mitään määriä en mitannut, mutta ei se ole tällaisessa ruuassa niin justiinsa...
Soijarouhekastike
2-3 dl tummaa soijarouhetta
1 litra (kuumaa) vettä
Loraus öljyä
Chilirouhetta tms. tulista
Iso sipuli
Pari valkosipulinkynttä
Kasvisliemikuutio
Tuubillinen tomaattipyreetä
Tuore tomaatti
Tujaus sokeria
1/3 paketillista Koskenlaskijaa
Persiljaa
(Mustapippuria)
(Soijakastiketta tai suolaa)
Keitä litra vettä kattilassa tai vedenkeittimellä. Paahda soijarouhetta hetki kuumalla, kuivalla pannulla (kasarissa). Lisää vettä sen verran, että saat suht kostean massan. Lisää loraus öljyä, chili ja silputtu sipuli. Kuullota sipulia, lisää hetken päästä pilkottu valkosipuli. Lisää reilusti vettä, kasvisliemikuutio, tomaattipyree. Anna kiehua tovi, lisää sitten kuutioitu tomaatti ja hiukan sokeria. Pilko sulatejuusto ja sulattele kastikkeen joukkoon. Lisäile tarpeen mukaan vettä pikku loraus kerrallaan. Maista ja mausta tarvittaessa vielä suolalla (soijalla) ja pippurilla. Ripottele päälle reilusti persiljasilppua ja tarjoa spagetin kanssa. Kastike sopii hyvin myös esim. juustoleipien täytteeksi.
sunnuntai 6. maaliskuuta 2016
Viikon ruokalista #1
Vastoin tapojani päätin kokeilla jonkinlaista suunnitelmallisuutta arkiruokien suunnittelussa, niin että edeltävänä viikonloppuna voi hankkia olennaiset ruoka-aineet koko viikolle ja hakea herkut täydentää tarvittaessa lähikauppaan suuntautuvilla iltakävelyillä. Mutta hemmetti kun on vaikeaa tämä etukäteissuunnittelu, kun on tottunut säveltämään kaupan käytävillä ja hellan ääressä! Olen yrittänyt hakea inspiraatiota netistä, mutta en ole oikein kyennyt innostumaan koulujen ruokalistaa muistuttavista viikkosuunnitelmista, joista useimmat on sitä paitsi sekasyöjille tehty. Yhden mukavan sivuston löysin: Oh my veggies . Tuskin senkään meal planejä lähden sellaisenaan noudattamaan, mutta ideoita tuolta varmasti löytyy.
Valitusvirret sikseen, viime viikolla onnistuin kaikesta huolimatta suunnittelemaan ja toteuttamaan kolme eri ruokalajia, joten rasti seinään! Meille riittää hyvin kolme eri ruokaa viidelle päivälle, lounaalla syödään muuta niin ei ehdi parissa päivässä kyllästyä. Tässä siis viime viikon kalapainotteinen ruokalista:
Ma-ti: uunilohta, perunamuusia, höyrytetty parsakaalia + puolukkasurvosta
Ke: kesäkurpitsa-fetapastaa
To-pe: kalakeittoa pakastekalasta (tähän tapaan).
Myönnettäköön, että suunnitelmallisuus teki viime viikolla elämästä ruokahuollon osalta yksinkertaisempaa ja olin tyytyväinen, että joka päivä syötiin itse valmistettua ruokaa. Kokeilen siis ensi viikolla uudelleen. Harmillisesti mielikuvitukseni pakenee paikalta heti, kun ryhdyn miettimään ruokalistan sisältöä... siksi ajattelinkin visusti tallentaa blogin puolelle jokaisen aikaansaannokseni tällä saralla. Nyt mietintämyssy päähän ja kynä käteen!
Valitusvirret sikseen, viime viikolla onnistuin kaikesta huolimatta suunnittelemaan ja toteuttamaan kolme eri ruokalajia, joten rasti seinään! Meille riittää hyvin kolme eri ruokaa viidelle päivälle, lounaalla syödään muuta niin ei ehdi parissa päivässä kyllästyä. Tässä siis viime viikon kalapainotteinen ruokalista:
Ma-ti: uunilohta, perunamuusia, höyrytetty parsakaalia + puolukkasurvosta
Ke: kesäkurpitsa-fetapastaa
To-pe: kalakeittoa pakastekalasta (tähän tapaan).
Myönnettäköön, että suunnitelmallisuus teki viime viikolla elämästä ruokahuollon osalta yksinkertaisempaa ja olin tyytyväinen, että joka päivä syötiin itse valmistettua ruokaa. Kokeilen siis ensi viikolla uudelleen. Harmillisesti mielikuvitukseni pakenee paikalta heti, kun ryhdyn miettimään ruokalistan sisältöä... siksi ajattelinkin visusti tallentaa blogin puolelle jokaisen aikaansaannokseni tällä saralla. Nyt mietintämyssy päähän ja kynä käteen!
sunnuntai 30. elokuuta 2015
Yksinkertaista hyvää: herkullinen kesäkurpitsa-fetapasta
Kesäkurpitsan satokausi on käsillä, joten sen kunniaksi yksi maukas pastaresepti. Sain lahjaksi itse kasvatetun kauniin keltaisen kesäkurpitsan, joka pääsi pian tämän simppelin pastan pääraaka-aineeksi.
Monissa opiskelijaruokaloissa yms. tavataan pilata kesäkurpitsan maku ylikypsentämällä se kitkeräksi vetiseksi mössöksi. Ei ihme, että moni vierastaa koko vihannesta. Kannustan kuitenkin antamaan viattomalle olennolle uuden mahdollisuuden :). Lopputulos on paljon maukkaampi, kun kypsentää kurpitsaa vain maltillisesti.
Kesäkurpitsa-fetapasta (2-3 annosta)
1 keskikokoinen kesäkurpitsa
200 g fetajuustoa
2-3 valkosipulin kynttä
Loraus hyvää oliiviöljyä
Sitruunamehua, suolaa, mustapippuria mausteeksi
Spagettia tai muuta pastaa
Jos kesäkurpitsassa on paksut kuoret, kuori se ensin. Viipaloi esim. juustohöylällä, kuutioi pehmeä keskusta. Laita öljy kasariin kuumenemaan keskilämmölle. Kuori ja pilko valkosipulin kynnet ja kuullota öljyssä. Lisää kesäkurpitsa. Nyt on hyvä hetki laittaa myös spagetti tulille. Kun kesäkurpitsa alkaa osoittaa kypsymisen merkkejä, mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla ja murustele feta joukkoon. Anna muhia miedolla lämmöllä, kunnes spagetti on valmista. Valuta pasta suurpiirteisesti ja sekoita se sitten keitinvesitilkan kanssa kesäkurpitsan joukkoon. Valmista tuli!
Monissa opiskelijaruokaloissa yms. tavataan pilata kesäkurpitsan maku ylikypsentämällä se kitkeräksi vetiseksi mössöksi. Ei ihme, että moni vierastaa koko vihannesta. Kannustan kuitenkin antamaan viattomalle olennolle uuden mahdollisuuden :). Lopputulos on paljon maukkaampi, kun kypsentää kurpitsaa vain maltillisesti.
Kesäkurpitsa-fetapasta (2-3 annosta)
1 keskikokoinen kesäkurpitsa
200 g fetajuustoa
2-3 valkosipulin kynttä
Loraus hyvää oliiviöljyä
Sitruunamehua, suolaa, mustapippuria mausteeksi
Spagettia tai muuta pastaa
Jos kesäkurpitsassa on paksut kuoret, kuori se ensin. Viipaloi esim. juustohöylällä, kuutioi pehmeä keskusta. Laita öljy kasariin kuumenemaan keskilämmölle. Kuori ja pilko valkosipulin kynnet ja kuullota öljyssä. Lisää kesäkurpitsa. Nyt on hyvä hetki laittaa myös spagetti tulille. Kun kesäkurpitsa alkaa osoittaa kypsymisen merkkejä, mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla ja murustele feta joukkoon. Anna muhia miedolla lämmöllä, kunnes spagetti on valmista. Valuta pasta suurpiirteisesti ja sekoita se sitten keitinvesitilkan kanssa kesäkurpitsan joukkoon. Valmista tuli!
keskiviikko 5. elokuuta 2015
Yksinkertaista hyvää: mämmikouran juustokakku
Törmäsin netissä suuren suosion saavuttaneeseen japanilaiseen videoon, jossa tehdään kolmen raaka-aineen juustokakku. Pitihän ihastuttavan yksinkertaista reseptiä kokeilla!
Kakun raaka-aineet ovat siis kananmuna, valkosuklaa ja tuorejuusto. Valkuaiset vatkataan kovaksi vaahdoksi, toisessa kulhossa sulatetaan suklaa ja sekoitetaan siihen juusto, keltuaiset sekä lopuksi valkuaisvaahto.
Mämmikoura kun olen, tipautin kolmannen keltuaisen suoraan valkuaiskulhoon! Sinne se levisi ja valkuaisvaahto piti unohtaa. Hetken toivuttuani päätin vastoinkäymisestä huolimatta jatkaa kakun tekoa, koskapa munat siinä nyt käyttövalmiina kahdessa kulhossa jo odottivat. Yhdistin keltuaiset valkuaisiin ja vatkasin munat hartaudella vaaleaksi vaahdoksi. Sekoitin taikinan ja paistoin kakun alkuperäisen ohjeen mukaan, ja siitä tuli ihan kelpo! Ei varmasti koostumukseltaan sellainen kuin oli tarkoitus - ohjeessa mainitaan souffle cake ja tämä oli enemmänkin tiiviihkö pehmeä lättynen :). Koostumus oli kuitenkin ihan miellyttävä, ja kakku sekä tuoksui että maistui mukavasti valkosuklaalta.
Ensi kerralla aion kyllä taas yrittää alkuperäistä versiota. Täytynee palata äidin/kotitalousopen oppeihin ja rikkoa munat erikseen erilliseen kulhoon. Olen luopunut ko. tavasta, kun ei ikinä ole tullut pilaantunutta munaa vastaan ja sorminäppäryyskin yleensä on riittänyt tähän hommaan...
Kakun raaka-aineet ovat siis kananmuna, valkosuklaa ja tuorejuusto. Valkuaiset vatkataan kovaksi vaahdoksi, toisessa kulhossa sulatetaan suklaa ja sekoitetaan siihen juusto, keltuaiset sekä lopuksi valkuaisvaahto.
Mämmikoura kun olen, tipautin kolmannen keltuaisen suoraan valkuaiskulhoon! Sinne se levisi ja valkuaisvaahto piti unohtaa. Hetken toivuttuani päätin vastoinkäymisestä huolimatta jatkaa kakun tekoa, koskapa munat siinä nyt käyttövalmiina kahdessa kulhossa jo odottivat. Yhdistin keltuaiset valkuaisiin ja vatkasin munat hartaudella vaaleaksi vaahdoksi. Sekoitin taikinan ja paistoin kakun alkuperäisen ohjeen mukaan, ja siitä tuli ihan kelpo! Ei varmasti koostumukseltaan sellainen kuin oli tarkoitus - ohjeessa mainitaan souffle cake ja tämä oli enemmänkin tiiviihkö pehmeä lättynen :). Koostumus oli kuitenkin ihan miellyttävä, ja kakku sekä tuoksui että maistui mukavasti valkosuklaalta.
Ensi kerralla aion kyllä taas yrittää alkuperäistä versiota. Täytynee palata äidin/kotitalousopen oppeihin ja rikkoa munat erikseen erilliseen kulhoon. Olen luopunut ko. tavasta, kun ei ikinä ole tullut pilaantunutta munaa vastaan ja sorminäppäryyskin yleensä on riittänyt tähän hommaan...
lauantai 6. kesäkuuta 2015
Pari ajankohtaista
Elämä on joiltain osin helppoa tähän aikaan vuodesta. Herkullinen, värikäs ateria syntyi vartissa.
Paistoin nipullisen parsaa oliiviöljyssä, mausteeksi ripaus suolaa ja limettiä. Sitten paistoin tomaatteja, kourallisen pieniä keltaisia ja yhden tavallisen lohkotun. Sekoitin kasvisten joukkoon yhden fetasnack-paketin (oliivi&valkosipuli) öljyineen ja murustelin vielä lisää fetaa päälle. Lusikallinen seesaminsiemeniä joukkoon, kaikki ainekset varovasti sekaisin ja valmista tuli. Nautittiin salaattipedillä (minä) tai ilman (mies).
Arkea on viime päivinä sulostuttanut tämä kielokimppu. Vieno tuoksu leijailee huoneilmassa, se ei onneksi ärsytä herkästi reagoivaa nenääni. Parin sadan metrin päässä kotioveltamme kasvaa sellainen kielomatto, etten yhtään edes tuntenut huonoa omatuntoa näitä poimiessani...
Paistoin nipullisen parsaa oliiviöljyssä, mausteeksi ripaus suolaa ja limettiä. Sitten paistoin tomaatteja, kourallisen pieniä keltaisia ja yhden tavallisen lohkotun. Sekoitin kasvisten joukkoon yhden fetasnack-paketin (oliivi&valkosipuli) öljyineen ja murustelin vielä lisää fetaa päälle. Lusikallinen seesaminsiemeniä joukkoon, kaikki ainekset varovasti sekaisin ja valmista tuli. Nautittiin salaattipedillä (minä) tai ilman (mies).
Arkea on viime päivinä sulostuttanut tämä kielokimppu. Vieno tuoksu leijailee huoneilmassa, se ei onneksi ärsytä herkästi reagoivaa nenääni. Parin sadan metrin päässä kotioveltamme kasvaa sellainen kielomatto, etten yhtään edes tuntenut huonoa omatuntoa näitä poimiessani...
Kesä! <3
PS. Kyllähän se lämpökin kelpaisi...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)