Thaihenkistä kalakeittoa jouluähkyyn

Muutama päivä pidäkkeetöntä syömistä ja lojumista ja jouluähky on tosiasia. Ennen uudenvuoden perunasalaatteja on hyvä ottaa pari päivää keitto- ja vissylinjalla, tuumaa yksi jos toinenkin jouluahmatti. Niin minäkin.

Pastanjauhajat olivat tehneet thaimaalaista lohikeittoa Hesarin ohjeella (eivät kyllä varsinaisesti kehuneet). Tästä reseptistä tuli mieleeni jo unohdetusta lähteestä vaikuttimensa saanut herkullinen keitto, jonka olen nimennut thaihenkiseksi kalakeitoksi. Ei mitään autenttista, mutta mausteet, erityisesti sitruunaruoho, viittaavat siihen suuntaan. Minusta tähän keittoon sopii nimenomaan vaalea kala, ja ihan sumeilematta olen käyttänyt pakastekalaa (MSC-sertifioitua sitten, lapset!). Mikään kevytkeitto tämä ei tällaisenaan ole, mutta sellaisen saa vähentämällä kookosmaidon määrää ja lisäämällä vastaavasti vettä. Keveyttä tärkeämpää onkin vakaa usko mausteisen ruuan aineenvaihduntaa kiihdyttävään ja elimistöä puhdistavaan voimaan. :-)

Thaihenkinen kalakeitto

loraus öljyä

chilijauhetta
jeeraa

kurkumaa

pala tuoretta inkivääriä

purjosipulin valkoinen osa

1/3 kukkakaalia

lohko keräkaalia

reilu 1 l kasvislientä (eli vettä + kasvisliemijauhetta tai -kuutioita)

korianterinsiemeniä

1 sitruunaruoho

400 g valkoista (pakaste-)kalaa

kalakastiketta (tai kalaliemijauhetta tai -kuutioita)

4 dl kookosmaitoa

Pilko kasvikset sopiviksi suupaloiksi. Kuumenna öljy kattilan pohjalla ja kiehauta siinä chili, jeera, kurkuma ja pieneksi pilkottu inkivääri. Laita vesi kiehumaan vedenkeittimeen tai toiseen kattilaan. Kuullota kukkakaali, purjosipuli ja kaali (tässä järjestyksessä) öljyssä. Lisää sitten joukkoon vesi, kasvisliemiainekset, murskatut korianterinsiemenet sekä sitruunaruoho muutamana palana. Keitä hetki. Pilko joukkoon kala, keitä kypsäksi. Mausta kalakastikkeella tai kalaliemiaineksilla ja lisää lopuksi kookosmaito.

Juustokakkua!

Tästälähin en hukkaa tätäkään ohjetta enää IKINÄ.

Pohja:

puoli pakettia Digestivejä, saman verran piparkakkuja
1 tl inkivääriä
1 tl kanelia
n. 100 g sulatettua voita
loraus appelsiinimehua

Keksit murskaksi jollain luovalla tavalla (esim. muovipussi + kattilanpohja on hyvä yhdistelmä, viimeistely kaulimella). Nesteet joukkoon, puristellaan taikinamiseksi ja painellaan irtopohjavuoan pohjalle (leivinpaperi väliin).


Täyte:

2 purkkia Philadelphiaa
250 g rahkaa
4 kananmunaa
1 dl sokeria
pari tippaa vaniljauutetta
1 sitruunan mehu + raastettu kuori

Aineet sekaisin tässä järjestyksessä, aina välissä vatkataan sähkövatkaimella. Täyte pohjan päälle ja koko komeus uuniin 150 asteeseen puoleksi tunniksi. Annetaan jäähtyä mieluiten useita tunteja. Tarjoillaan kirpsakan vadelmasoseen tms. kanssa. Helppoa, hyvää ja liivatteetonta. Ah.

Lievästi jouluinen retropiirakka

Tämän omenapiirakan pohja on saanut inspiraationsa Muumimamman omenapiirakan ohjeesta ja täytteet jääkaapin sisällöstä. Kuulostaa ehkä epämääräiseltä, mutta on ihan validi tapa kehitellä reseptejä. Ei tarvitse lähteä vartavasten kauppaan, mikä on erityisen kätevää näin kansallisena juhlapyhänä.

Piirakan valtteja ovat vaivattomuus ja pohjan mukavan mausteinen maku. Jouluvibat syntyvät juuri mausteista: kaneli, kardemumma, inkivääri ja vanilja. Omenasoseympyrät vaalealla rahka-alustalla puolestaan näyttävät minun silmiini jotenkin 60-lukuhenkisiltä eli retroilta (ei aavistustakaan miksi). Ehkä se on tuo sininen silikoni.

 

Omenapiirakka pimeässä.

Jouluinen omena-rahkapiirakka

150 g voita tai margariinia

2 dl täysjyvävehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 tl inkivääriä
1 tl kardemummaa
1 tl kanelia
0,5 dl sokeria
n. 2 rkl vettä
250 g rahkaa
pari tippaa vaniljauutetta (tai vaniljasokeria)
2 dl omenasosetta tai -hilloa

Ota rasva pehmenemään huoneenlämpöön. Sekoita ensin kaikki kuivat aineet keskenään kulhossa ja sitten vaivaa ne (käsin) rasvan kanssa taikinaksi. Lisää loppumetreillä vesitilkka ja sekoita tasaiseksi. Painele vuoan pohjalle, apuna voi tarvittaessa käyttää kaurahiutaleita. Levitä päälle vaniljalla maustettu rahka ja omenasose oman taiteellisen näkemyksesi mukaan. Paista 200-asteisessa uunissa n. 30 min.

Valkoista hyvää: maa-artisokkakeitto

Hauskan kiemuraiset maa-artisokan mukulat näyttävät siltä, että niiden kuoriminen on mahdoton tehtävä. Niin se melkein onkin, ellei onnistu keittämään niitä juuri sopivan kypsiksi, jolloin kuori irtoaa mukavasti vetämällä kuin kaltatusta tomaatista ikään. Maa-artisokan keittoajan pitäisi olla n.15 minuuttia, omistani tuli mössöä kun vartin kohdalla ne tuntuivat vielä niin kovilta, että päätin hiukan pidentää keittoaikaa. Tässä tapauksessa se ei onneksi haitannut, kun aikomus oli joka tapauksessa tehdä sosekeittoa. Ylikypsien mukuloiden kuoriminen oli kyllä astetta tuskallisempaa, että sikäli en suosittele tätä menetelmää. 

Keitto kuitenkin valmistui ja maistui kerrassaan hyvältä. Ihmeellistä, miten noin maanläheisen näköisessä mukulassa voikin olla niin hienostunut maku!

Maa-artisokkakeitto 

1 kg maa-artisokkia

1-2 perunaa

1 sipuli

loraus öljyä

n. 1 l kasvislientä

2,5 dl kermaa

suolaa

muskottipähkinää

mustapippuria

sitruunamehua

Keitä perunat ja maa-artisokat kypsiksi (koosta riippuen perunan keittoaika on hiukan pidempi kuin maa-artisokan). Anna jäähtyä sen verran, että saat ne kuorittua. Hienonna sipuli ja kuullota öljytilkassa. Lisää kuutioidut maa-artisokat ja perunat  sekä kasvisliemi. Kiehauta. Lisää mausteet, soseuta keitto ja lisää lopuksi kerma. Anna hautua hetki, tarkista maku, syö ja nauti!

Kuten kuvasta voi päätellä, maa-artisokka on auringonkukan eikä artisokan sukulainen. Kuva täältä.

Kuinka tyynyliinan tuijottamisesta tuli kiehtova harrastus

Symmetria on kiehtovaa. Käsitteenäkin symmetrisyys on aika vinkeä: jokainen jollain tavalla ymmärtää ja tunnistaakin sen, mutta harvapa sitä osaa varsinaisesti kuitenkaan määritellä. No, jos nyt sitten sattumoisin osaakin, näyttää maailma jonkin verran erilaiselta kuin ilman tätä tietoa.

Katsotaan kuvan kankaan kuviota. Symmetrinen? Kyllä, mutta miten? Symmetriassa on kysymys siitä, että kuvio säilyy muuttumattomana jossain ns. isometrisessä kuvauksessa. [Isometrinen kuvaus puolestaan on funktio, joka kuvaa jokaisen tason pisteen toiseksi pisteeksi siten, että kaikkien pisteiden väliset etäisyydet säilyvät ennallaan. Mutta ei siitä sen enempää.] Nämä kuvaukset ovat joko siirtoja, kiertoja tai liukupeilauksia tai näiden yhdistelmiä.

Osa kiertopisteistä.

Tästä kuviosta löytyy runsaasti kiertopisteitä: kaikki siniset pallukat sekä vaaleanpunaiset kukkakuvioiden keskustat (kuvassa mustat ympyrät). Kuviota voi kiertää minkä tahansa kiertopisteen ympäri 90, 180, 270 tai 360 astetta, ja se pysyy ennallaan. Aina kahden kiertopisteen puolivälissä, jokaisen pinkin alueen keskustassa, on myös kiertopiste (siniset neliöt), jonka ympäri kuviota voi kiertää 180 astetta eli puoliympyrän verran.
Voidaan myös siirtää kuviota sivulle tai viistoon kahden samanvärisen kiertopisteen välisen matkan verran.

Osa symmetria-akseleista.

Symmetria-akseleitakin on riittämiin: sinisten kiertopisteiden läpi kulkevat suorat vaaka- ja pystysuunnassa. Vaaleanpunaisten kiertopisteiden läpi kulkevat suorat vaaka- ja pystysuunnassa. Lisäksi vuorotellen sinisen ja vaaleanpunaisen kiertopisteen läpi diagonaalisesti kulkevat suorat. Kuvion voi peilata minkä tahansa akselin suhteen.

Kuvio edustaa yhtä seitsemästätoista mahdollisesta tasokuvioiden symmetrialuokasta (wallpaper groups). Niitä kun opettelee, alkaa rumemmastakin tapetista tai kankaasta löytyä ihan uudenlaista mielenkiintoa!

Kiitokset PiP Studion tyynyliinalle poseerauksesta!

Dirt Music

Aína yhtä ihanaa löytää ihan vahingossa uusi kirjallinen ihastus! Tällä kertaa hän on nimeltään Tim Winton. Riemuani ei mitenkään vähennä se, että esim. parista Booker-ehdokkuudesta päätellen moni muu on löytänyt tämän australialaisen ennen minua. Australia onkin jäänyt kirjallisella kartallani vähän pimentoon, nyt saatiin tätäkin epäkohtaa hiukan oikaistua. Satunnaisotannalla poimin tuon otsíkossa mainitun teoksen kirjastosta matkaani, luin ja pidin. Sanavarastoni puutteellisuus tuli kyllä surullisen selväksi paikoitellen kalastus- ja luontoaiheisen tekstin parissa, mutta sisu ei antanut periksi vaihtaa suomennettuun versioon. Jo pelkässä nimessä (Maantiemusiikkia) on jo niiin paljon lost in translation  että ei vaan pysty. Jos yrittäisin kirjoittaa jonkinlaista arvostelua tms., siinä mainittaisiin sanat maa, muistot, musiikki, ihmisyys, rakkaus, yksinäisyys. Ja monta muuta. Onneksi en aio edes yrittää. Yöpöydällä odottelee seuraava opus: Breath. Kiitos taas kirjastolaitokselle, olet kaikista instituutioista sydäntäni lähinnä!  <3.

Älä aja mun yli!

Jostain syystä syksyisin iskee tällaiseen ei-käsityöihmiseenkin hetkellinen näpertelyinnostus. Viime syksynä päätin kunnostautua virkkaamisen saralla. Edellisestä kerrasta (puolikas pannulappu tokaluokalla - toisen puolikkaan tekivät äiti ja kaverit) en muistanut kuin ketjusilmukan teon, mutta Viivin virkkausnetin mahtavan selkeiden ohjeiden avulla sain kuin sainkin aikaiseksi mm. täysin tunnistettavan isoäidinneliön sekä kasan pikku kukkasia. Kukista muistui mieleen aiemmin jostain hankkimani turkoosit huopakukat, ja yhdessä ne jatkojalostuivat tällaisiksi heijastinrintakoruiksi. Välissä tietysti heijastinkangasta ja päällä jonkin aiemman syksyn askarteluprojektista ylijääneitä helmiä. Näitä oli kiva tehdä ja tuolla pilkkopimeässä tulevat ihan tarpeeseenkin.