Kirjailijalöytöjä

Loma antaa vielä odotuttaa itseään, mutta tahti on vähän onneksi jo hidastunut. Välillä löytyy aikaa kunnon lukusessioille, ja mikäs sen parempaa, kun on vaihteeksi löytynyt kirjoja, joita ei millään malttaisikaan laskea käsistään.

Olen ilmeisesti palaamassa lapsuuteni kirjastonkoluamisjärjestykseen, jossa luetaan kirjoja aakkosjärjestyksessä sitä mukaa kun kiinnostavan oloisia tulee vastaan. (Lapsena tosin taisin jossain kohtaa kuvitella lukevani kaikki kirjat, mutta tajusin onneksi luopua tästä aikeesta varsin nopeasti. Ei kaikki kirjat vaan ole kovin hyviä!)

No, tässä oltiin nimistä päätellen selvästi Lionel Shriverin teoksia vailla, mutta niiden puutteessa nappasin mukaan kaksi aiemmin tuntematonta suuruutta: Curtis Sittenfeldin American Wife ja Gary Shteyngartin Super Sad True Love Story.

Näistä American Wife (ja myös tuo toinen, joka piti tietysti heti hakea perään) on todellinen lukuromaani, jos sallitaan tämän kontroversiaalisen termin käyttö. Se on fiktiivinen kertomus, jossa on merkittäviä yhtymäkohtia Laura Bushin ja näin ollen George Bushin elämään. Kansi ja nimi viittaavat monta astetta hömpempään teokseen kuin mistä oikeasti on kysymys. Teos kulkee päähenkilön matkassa nuoresta tytöstä kuusikymppiseksi presidentin vaimoksi, ja kertoo eniten ihmisten päänsisäisistä asioista ja ihmissuhteista. Politiikka ja yhteiskunnalliset asiat ovat tietysti mukana, mutta sivuroolissa. Pidin kirjasta kovasti, se on hyvin rehellinen ja suora  (enkä usko, että kansikuvan valinnut henkilö on lukenut kirjasta sivuakaan).

Super Sad True Love Storyn maailma on jonkin sortin dystopia ainakin Yhdysvaltain osalta. Se ei sinänsä sijoitu välttämättä kovinkaan kauas tulevaisuuteen, mutta esittelre maailman, jossa ihmisten ns. markkina-arvo, ostovoima ja ikuisen nuoruuden tavoittelu ovat kyseenalaistamattomasti tärkeimät asiat ihmisen elämässä. Kukaan ei lue enää kirjoja, ja ihmisiä arviodaan jatkuvasti niin vertaisten kuin järjestelmän taholta.

Minä en ole skifin tai poliittisen/yhteiskuntakriittisen romaanin ylimpiä ystäviä, mutta tässäkin tarinassa on kuitenkin pääpaino otsikon mukaisesti rakkaustarinassa. Ympäröivä maaailma tuo siihen omat mausteensa, ja kirjailija on ollut harvinaisen kekseliäs erinäisissä "uuden järjestyksen" yksityiskohdissa. Tarina ei kuitenkaan ole mitenkään alisteinen maailmanjärjestyksen esittelylle, vaan henkilöhahmot ovat kiinnostavia ja huolella rakennettuja.

Seuraavalla kirjastokäynnillä löysin kummaltakin tekijältä toiset teokset, ja vielä sen Shriverinkin. Kyllä nyt kelpaa! Ja mikä parasta, saan lopuksi palauttaa koko läjän kirjastoon, eikä se jää minun vaivoikseni hyllyä kuormittamaan! Kirjasto <3

Digitaalinen kaaos ja paniikki

Vielä muutama kuukausi sitten kirjoittelin näitäkin tekstejä raskaalla läppärillä, joka kaikesta päätellen käytti 90 prosenttia energiankulutuksestaan lämmön ja hurinan tuottamiseen. Akunkesto oli noin 2 minuuttia. Sitten siirryin käyttämään tällaista kivaa kymmentuumaista android-tablettia, joka ei inahdakaan, ei kuumene, ja akunkestokin lasketaan tunneissa. Tällainen tabletti ei ole työkalu, eikä sitä sellaisena kannata yrittää käyttää, mutta ns. viihdekäytössä se on ollut mainio.

Ainut todella kiusallinen vaiva liittyy bloggeriin, joka ei suostu lataamaan kuvia blogiin. Kaikki menee protokollan mukaan, mutta lataamisilmoituksesta huolimatta mitään ei koskaan tapahdu. Se on ärsyttävää, ja moni postaus on jäänyt tämän vuoksi tekemättä. En oikein tiedä miksi, kuvani ovat laadultaan mitä ovat eivätkä yleensä mitenkään merkittävässä osassa postausta ajatellen. Mutta minusta on kivaa, että jokaisen tekstin lomassa olisi ainakin yksi kuva (vaikka ihan sujuvasti luen täysin kuvattomiakin blogeja). Impulssi tulla kirjoittamaan ylös jokin onnistunut resepti, luettu kirja tai edistysaskel tavaranraivauksessa kuolee nopeasti, kun muistan etten saa kuvia lisättyä. Laitteesta toiseen siirtymisen myötä kävi taas ilmi kaaos, joka vallitsee digitaalisen omaisuuteni puolella. Kuvia siellä sun täällä, osittain samoja kansioita monessa paikassa, työjutut arkistoitu milloin milläkin logiikalla...

Tämä digitaalinen kaaos itse asiassa häiritsee minua jo huomattavasti enemmän kuin paperipinot mapeissa (no kyllä nekin, jos asiaa alkaa oikein miettiä). Näiden järjestäminen ja pelastaminen vanhalta koneelta käy epämiellyttävästä työstä; asioista on vaikea saada kokonaiskäsitystä ja joka välissä pitää odotella, kun vanha kone miettii omiaan. Lisäksi sillä on taipumus jossain vaiheessa hyytyä kesken kaiken, jolloin tiedostonsiirtoprosessi jää kesken.

Luulin jo kertaalleen siirtäneeni kaikki tiedostot turvaan ja tehneeni vanhan hurisijan tarpeettomaksi. Kuinka ollakaan, kaivaessani joitain kuvia ulkoiselta kovalevyltä, huomasin ettei sieltä löytynyt yhtään kuvaa vuoden 2008 jälkeen! Ei edes roskakorista. V*tutus oli niin suuri, etten uskaltanut oikein edes ajatella koko asiaa... onneksi talouden toinen henkilö on valveutuneempi tällaisissa asioissa, ja löysi ohjelman, jolla kuvia saa edelleen pelastettua muistista. Ehkä noin puolet kuvista on vaurioitunut, eikä niitä saa enää auki, mutta olen tässä vaiheessa nöyrän kiitollinen siitä toisesta puolikkaastakin. Harmi vaan että pelastamisprojektikin on edelleen kesken, koska en vaan saa pakotettua itseäni konevanhuksen ääreen päivystämään.

Hyviä, luotettavia digitaalisen materiaalin järjestely- ja arkistointiratkaisuja odotellessa. Ja Bloggerin kuvanlataustoimintoa.

Sateenkaaresta vielä

Tähän blogiin tullaan Googlen ohjaamana ylivoimaisesti eniten sateenkaaren värit -aiheisilla hauilla. Olen toki aiheesta kirjoittanutkin, mutta selkeää vastausta värikysymykseen tuo juttu ei tarjoa. Omasta mielestäni kiinnostavaa aiheessa onkin mm. näköhavainnon tulkinnan eli värien määrittelyn aika- ja paikkasidonnaisuus. Sateenkaari käy läpi koko näkyvän valon spektrin, ja värien rajat ovat siellä mihin ne milloinkin halutaan vetää. Päästetään nyt kuitenkin puhtaasti nykyhetkessä elävät tiedonjanoiset pinteestä:

Sateenkaaren värit ovat (näillä näkymin) punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen ja violetti. Tässä järjestyksessä niin, että punainen on uloimpana ja violetti sisimpänä. Mahdollisesti näkyvässä sivukaaressa värit ovat toisin päin.

 kuva Rod Trevaskus (CC-lisenssi)

Piirrossateenkaarissa näkee usein erilaisia ratkaisuja, kuten turkoosin raidan vihreän tilalla tai lisäksi. Se ei ole millään lailla väärin, koska toki turkoosi sinne jonnekin sinisen ja vihreän väliin asettuu. Kysymys on vain konventiosta.

kuva Courtesy of DragonArt (CC-lisenssi)

Sen sijaan tällainen kaari on fyysinen mahdottomuus, koska väri riippuu valon aallonpituudesta ja täten värit asettuvat keskenään aina säntillisesti aallonpituuden mukaiseen värijärjestykseen:

kuva pincel3D.deviantart.com (CC-lisenssi)

Jos on vaikeuksia muistaa värien järjestystä, niin ainahan voi luntata perinteisestä kuuden värin väriympyrästä.  Tosin jos on boikotoinut vesivärimaalausta koulussa, niin ehkei tunne sitäkään. Suosittelen tutustumaan, väriympyröitäkin on tsiljoona erilaista. Myös sellainen, jossa ei ole oranssia lainkaan mutta turkoosi kylläkin, ns. RGB-väriympyrä. Hyvää väriterapiaa esim. lumipyryiseen huhtikuiseen sunnuntaiaamupäivään.  :-)

Kierrätyskasasta ja jääkaapista pelastettua

Mikäs se siinä kimaltelee?

No sehän on tietenkin greippiveitsi, tuo joka kodin tuikitarpeellinen apuväline. Omani on perintökappale, Made in England, ja viettänyt hiljaiseloa keittiön laatikossa saapumisestaan asti. Kunnes raivauspuuskassani siirsin sen tarpeettomana poistoläjään, jossa se makasi aina siihen hetkeen asti, kun osui lankomiehen alati tarkkaavaisen katseen alle.

Minua valistettiin, että greippiveitsi soveltuu loistavasti paprikan sisustan tyhjentämiseen. Heti kun kuulin tämän, tajusin että sen täytyy olla totta. Kaksi terää, kiilamainen muotoilu ja sopiva kulma. Miksen koskaan tajunnut asiaa itse? Veitsi sai jatkoaikaa. Päätin testata sitä uudessa käyttötarkoituksessaan mahdollisimman pian.

Ja varsin oivaksi kapistukseksihan tuo osoittautui. Testikohteiksi valikoituivat jääkaapissa valmiiksi majailleet pari kesäkurpitsaa sekä erä minipaprikoita. Ilmeisen vähän käytetyt terät ovat terävät ja porautuivat vaivatta kesäkurpitsaankin. Paprikan tyhjennys sujui kerrassaan leikiten.

Kesäkurpitsoihin tuli sipulilla, sienillä ja fetalla höystettyä risotontapaista basmatiriisistä, pinnalle mozzarellaraastetta. Paprikoiden täytteeksi laitoin pelkkää fetaa. Kuten aina, riisitäytteellä olisi voinut täyttää vielä vuuallisen kasviksia. Näin käy aina, mutta eipä tuo haittaa, oli se ihan hyvää erillisenä lisukkeenakin.

Greippiveitsi sai jäädä.

Väriterapiaa taidemuseossa

Turun taidemuseossa on meneillään vallan oivallinen Särestöniemi-näyttely. Sinne suuntasimme tänään tankkaamaan energiaa verkkokalvojen kautta. Vahvat ja värikylläiset työt ovat kyllä pienimmissä näyttelyhuoneissa vähän ahtaalla. Säreistöniemen työt ovat sellaisia, että niitä pitäisi saada katsoa kaukaa. Tosin sitten myös läheltä, koska monessa työssä on vaan niin herkullinen pinta ja kerrokset (ja vahtihenkilölle on annettava jotain vahdittavaa, ettei ihan pitkästy). Mutta voi niitä värejä!

Kuva pöllitty Hesarista

Olisipas hienoa päästä joskus käymään Särestöniemessä paikan päällä. Ja Lapissa siinä sivussa.

Kevättalven poistoluetteloa

Raivausprojekti edistyy hitaanpuoleisesti mutta suunta on (enimmäkseen) oikea. Viime kuukauden aikana tein muutaman täsmäiskun ja haalin lisäksi sekalaista kamaa sieltä täältä kiertoon. Tässä saldo:

* Raivasin keittiön ruokailu- ja ruuanlaittovälinelaatikon. Poistin noin puolet veitsistä ja haarukoista, muutaman pikkulusikan, kolme pullonavaajaa ja tiensä loppuun tulleita puukapustoja. Siirsin myös muutaman tavaran tarkoituksenmukaisempaan paikkaan, ja nyt laatikossa lähestulkoon vallitsee kuri ja järjestys.
* Tuhosin yhdellä ikkunalaudalla kököttäneen surullisten viherkasvien kokoelman (nimim. Viherpeukalo keskellä kämmentä). Yksi kasvi kiertoon, toisen eutanoin, kolmas toiseen paikkaan ja neljännelle uusi alku uudessa ruukussa. Tämä oli sisustuksellisestikin ehdottoman hyvä ratkaisu :-) .
* Päätin vihdoin hankkiutua eroon kahdesta takista, joista en ole tähän mennessä kyennyt luopumaan olemattomasta käyttöasteesta huolimatta. Työvoitto!
* Kävin läpi kosmetiikka- ym. tilpehööriosastoa sekä korulaatikon. Sain karsittua hiukan rihkamakoruja ja hiustilpehööriä. Tätä lajia tavaroita minulla ei paljon olekaan, mutta ei ole niille vähillekään kovin onnistuneita säilytysratkaisujakaan.
* Lisäksi poistopinoon ovat päätyneet ainakin: yksi pussilakana ja kaksi tyynyliinaa, yhdet käyttämättömät sisätossut ja parit sukkahousut.

Totuuden nimissä täytynee tilittää myös sisäänpäin suuntautunut tavaraliikenne. Aika vilkasta on ollut sekin.
* Ostin mekon ja paidan. Puolustus lisää että jossain määrin tarpeeseen ja varsinkin mekko on ollut sittemmin kovassa käytössä.
* Ostin yhden kukkaruukun, koska halusin valkoisen ja pyöreän (kuvassa).
* Sain lahjaksi yhden mieluisan astian ja pari puukapustaa. Kapustat toki tulevat käyttöön ja toimivat myös alkusysäyksenä keittiön laatikon raivaamiselle.

* Otin vastaan perintötavarana huivin, maatuskan ja kolme pöytäliinaa. Huivi on just hyvä ja maatuska on kiva vaikkakin hyödytön. Pöytäliinoista en ole ihan varma ja liinavaatekaappi ei tahdo mennä enää kunnolla kiinni...

Seuraava rasti voisikin olla pöytäliina- ja astiapyyhevaraston karsiminen. Olen valitettavan kiintynyt ikitahraisiin perintöpyyhkeisiini, joten haasteita on taas tiedossa. Ehkä se vastaan kinnaava ovi tällä kertaa motivoi.


Maatuskat ojossa.

Purjo-tonnikalapiirakka

Lisää yksinkertaista ja hyvää. Tämä piirakka on pysynyt suosikkinani opiskeluaikojeni ajoista asti. Alunperin tämä on kopio erään lukioaikaisen hengailukahvilani vastaavasta piirakasta. Muistaakseni saimme pohjataikinan reseptinkin kahvilanpitäjiltä, enkä vieläkään juuri muunlaisia pohjia tee. Päällisiin onkin sitten tullut huomattavasti enemmän variaatiota, mutta välillä täytyy palata tähän aitoon ja alkuperäiseen. Tällä kertaa homejuustolla höystettynä.

Täyte: Huuhdo, pilko ja kuullota keskikokoinen purjo paistinpannulla. Sekoita joukkoon purkillinen tonnikalaa. (Tässä kohtaa on myös hyvä tilaisuus hankkiutua eroon esim. kerman tai smetanan jämistä, tai homejuuston palasesta, niinkuin itse tein.) Mausta esim. mustapippurilla ja sitruunamehulla.

Taikina: Sulata kulhossa n. 75 g rasvaa, jäähdytä hetki. Lisää purkillinen maitorahkaa, sekoita puuhaarukalla. Lisää jauhoja, joiden seassa 1 tl leivinjauhetta ja toinen soodaa, kunnes seos alkaa näyttää taikinalta ja muodostua palloksi. Mitään voimallista vatkaamista tai vaivaamista ei tarvita. Jauhot voivat olla ihan vehnäjauhoja, mutta myös erilaiset täysjyväversiot sekä vehnä-, ruis- ja kaurayhdistelmät ovat aina toimineet. Tämä on ihan uskomattoman helppoja nopeatekoinen taikina! Se myöskään tartu ainakaan lasivuokaan, joten sen voi painella tarvittaessa jauhotetuin käsin suoraan voitelemattomaan piirakkavuokaan.

Sitten vain kipataan täytteet päälle ja ripotellaan päälle avokätisesti juustoraastetta. Käytin tällä kertaa luomugoudaraastetta ja se oli kyllä hyvää. Piirakka valmistuu 200-asteisessa uunissa n. 20-30 minuutissa, jos juusto ruskistuu kovin vauhdikkaasti niin folio auttaa. Pieni vetäytymisaika ennen syömistä on piirakalle hyväksi.